SÄÄTIÖMME TOIMII

Kauri Mikkola: "Pieni säätiö toimii joustavasti"

Professori Kauri Mikkola (1938-2014) tuli hyönteisasiantuntijana suurelle yleisölle tutuksi Yleisradion luontoillasta. Mikkola oli mukana säätiön toimintaa käynnistämässä, ja toimi hallituksen varapuheenjohtajana vuoteen 2013.

Antti Halkka haastatteli Kauri Mikkolaa 2013. Alla on silloin sivuillamme julkaistu teksti.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kauri Mikkolan sanaa painaa paljon, kun säätiö joka vuosi päättää apurahojen jaosta. "On mukava saattaa alkuun hyviä projekteja", Mikkola sanoo. "Kun hyvä hanke on saanut rahoitusta Vuokolta, sen on usein helpompi saada iso rahoitus myöhemmin muualta."

Tällainen on esimerkiksi Luonnonkukkien päivä. Säätiö rahoitti sitä alkuun, ja nyt luonnonkasvien tuntemusta ja arvostusta lisäävä tapahtuma on vakiintunut satojen retkien toiminnaksi eri puolilla Suomea. "Tällaista on parhaimmilaan, kun pieni apuraha on osaltaan viemässä jotain alkuun", sanoo Mikkola.

"Suomen luonnon päivän järjestelyihin apuraha annettiin lisäksi varsinaisen jakoajan ulkopuolella. Pieni säätiö voi olla joustava."

Suurin osa säätiön toimintaa on suojelua palvelevan tutkimuksen ja käytännön suojelutyön parissa.

Apurahoja on jaettu viime vuosina kymmeniä. Kauri Mikkola on erityisen ilahtunut esimerkiksi palosirkan olinpaikkojen kunnostuksesta Hämeessä, sillä uhanalainen heinäsirkka on ollut hävimämisvaarassa sopivien paahdeympäristöjen vähetessä. Muusta hyönteistyöstä hän mainistee esimerkkinä monena vuonna tuetut Hyvinkään Kurkisuon hyönteiselvitykset. Suo on nyt suojeltu."Ymmärtääkseni meidänkin työllämme oli siinä merkitystä."

Myös verkkoperhosten suojelututkimusta säätiö on edistänyt sinnikkäästi, mikä on perhosmiehelle mieluista. "Minusta on mukavaa, että toimimme usein niin, että syntyy harrastajien ja ammattilaisten yhteistyötä."

Ei säätiö silti vain hyönteishankkeita tue, vaikka niiden osuus onkin ollut viime vuosina noin puolet hankkeista ja hyönteisten suojelu on osa säätiön profiilia. Esimerkiksi metsien ja lintujen suojelua palvelevia apurahoja on paljon, lajeina Mikkola mainitsee "vaikkapa tuulihaukan ja kuukkelin".

Vuokko on tukenut myös suojelun kannalta tärkeitä kirjahankkeita, kuten keväällä 2013 ilmestynyttä Aulikki Salmian kirjaa uhanalaisista kämmeköistä.

Kauri Mikkola tekee itse parhaillaan kirjaa, jonka nimi työnimi on Siivekkäät jääkauden paineissa. Siinä hän vetää yhteen pitkää tutkimustaan Amerikan ja Euraasian perhoslajiston kehityksestä. Mantereethan yhdisti aikanaan Beringin maasilta, ja se näkyy luonnossa yhä, jos osaa katsoa.

Hänen tutkimuskohteenaan ovat olleet esimerkiksi nuoliharmoyökköset, joissa yhdestä lajista pajastui kymmeniä vuosia tutkimalla yllätys."Siitä on nyt tulossa seitsemän lajia. Kaksikymmentä vuotta meni tutkimisessa ja vielä täytyy dna:ta katsoa."

Tutkimus on vienyt Mikkolaa usein Venäjälle ja kahdeksi pitkäksi vierailukaudeksi Kanadaan. Kanadaan hän yritti kehittää Luontoillan kaltaista radio-ohjelmaa, mutta osin maan laajuuden tuoma eri seutujen erilainen luonto lopulta johti hankkeen raukeamiseen, sillä sama puheenaika ei ehkä olisi koskenut koko kansaa.

"Samalla vahvistui kyllä kuva siitä, että suomalaiset ovat yleisönä ylivoimaisen kiinostuneita luonnosta."

Tämä kuvastuu myös suomalaisten harrastajien määrässä esimerkiksi lintujen ja hyönteisten parissa. Ja se näkyy Vuokon apurahoissa, sillä tyypillisesti mukana on harrastajia, jotka sijoittavat työpanoksensa ja vapaa-aikansa ilmaiseksi suojelua palvelevaan tutkimukseen. He haluavat apurahaa vain välttämättömiin kuluihin, joihin oma rahoitus ei riitä. Apurahalla on iso vipuvaikutus.

"Ikävää apurahojen jaossa on, ettei kaikkia hyviä projekteja voi rahoittaa. Anomuksia selatessa paljastuu joka vuosi, että Vuokolle ja muille pienille säätiöille on Suomessa selvä tarve."

 
Vuokon Luonnonsuojelusäätiö • Asiamies Vesa Lepistö, Stadsvikintie 82, 01150 Söderkulla • vesa.lepisto@vuokonluonnonsuojelusaatio.fi