SÄÄTIÖMME TOIMII

Suoperhoset paljastavat arvokkaat suot

5.8.2016

Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris). (Kuva: Tapani Järveläinen)

Suo on monen uhanalaisen hyönteisen koti. Erityisesti soiden talouskäyttö uhkaa suoluonnon monimuotoisuutta. Suomi on pinta-alaan suhteutettuna maailman soisin maa, mutta enää alle puolet suoalastamme on luonnontilaista.

Soiden suojelutarvetta voi arvioida suohyönteisiä kartoittamalla. Monet uhkaavasti taantuneet suoperhoslajit esiintyvät vain luonnontilaisilla soilla. Suoperhosten levinneisyyskartoitukset auttavat paljastamaan myös muiden harvinaisten lajien elinympäristöjä.

Vuokon Luonnonsuojelusäätiö tuki apurahoin suoperhosten kartoitusta neljässä eri hankkeessa kesällä 2015. Vaikka poikkeuksellisen viileä sää hankaloitti hyönteisten havainnointia, harvinaisia lajeja löytyi selvityksissä runsaasti. Vielä rauhoittamattomilta soilta löytyneet lajit puoltavat alueiden suojelemista. Vuokon Luonnonsuojelusäätiö tukee suolajiston kartoituksia myös tänä vuonna.

Selvityksestä lisäpontta soiden rauhoittamiseen

Eerikki Rundgren kartoitti viime kesänä Rautavaaran Ala-Tiilikan sekä Vieremän Valkeisen soiden päiväperhoslajistoa. Suoalueet ovat rauhoittamattomia, mutta kytkeytyvät olemassa oleviin suoluonnon suojelukohteisiin.

Eerikki Rundgren haavi perhosia Rautavaaran ja Vieremän soilla. (Kuva: Eerikki Rundgren)

Rundgren löysi Ala-Tiilikan soilta neljää vain luonnontilaisilla soilla esiintyvää päiväperhoslajia: suonokiperhosta, rahkahopeatäplää sekä silmälläpidettäviä (NT) suokirjosiipeä ja muurainhopeatäplää. Myös Valkeisen soilta löytyi muurain- ja rahkahopeatäplää.

Edellä mainitut lajit ovat viime vuosikymmeninä harvinaistuneet ja häviävät nopeasti ojitetuilta soilta. Lisäksi alueilla tavattu metsäkenttämittari on arvioitu silmälläpidettäväksi. ”Myös kanervamittarista on vain vähän havaintoja näin pohjoisesta”, Rundgren kertoo.

Löydetyt lajit puoltavat Ala-Tiilikan ja Valkeisen soiden rauhoittamista suojelukohteiksi. Lisäksi näiden pääosin luonnontilaisina säilyneiden suokokonaisuuksien kytkeytyneisyys jo olemassa oleviin suojelualueisiin tukee niiden rauhoittamista. ”Laajat suojelualuekokonaisuudet voivat taata harvinaisen lajiston säilymisen alueilla, joilla suoluontoa on muutoin voimakkaasti muokattu”, Rundgren selittää.

Harvinaiset suohyönteiset kartalle

Tapani Järveläinen inventoi kolmivuotisessa hankkeessa hämeenlinnalaisen Natura-alueen suoympäristöihin erikoistuneita hyönteisiä. Rengon Heinisuon ja Seitsemänlammin-Korpilammin alueet ovat etenkin suoperhosten suhteen monipuolisia.

Viime kesänä alkanutta inventointia vaikeutti kasvukauden myöhäisyys, joka viivästytti perhosten lentoa. ”Takana oli vielä edellisenkin kesän perhosille epäsuotuisat sääolosuhteet, eli kylmä alkukesä ja kuiva loppukesä. Kesäkuu oli myös 2015 hyvin viileä ja sateinen. Heinäkuussa havainnoinnin keskeyttivät monesti ukkosmyrskyt ja kaatosateet”, Järveläinen selostaa.

Rämevihersiipi (Rhagades pruni). (Kuva: Tapani Järveläinen)

Järveläinen havaitsi vaarantuneista (VU) perhoslajeista kihokkisulkasta ja rämekulmumittaria sekä runsaasti luumittaria. Silmälläpidettävistä (NT) lajeista löytyi rämevihersiipeä, suoaamukääriäistä ja naavamittaria.

Inventoinnissa löytyi myös muita harvinaisia hyönteisiä. Kertavisiitti suojelemattomalle suolle Natura-alueen lähellä tuotti heti havainnon vaarantuneesta ristipiilopää-kovakuoriaisesta. ”Minusta tämä osoittaa, että näillä soilla on vielä paljon tutkimista. Niiltä löytyy vielä uusia uhanalaisten lajien esiintymiä ja vähemmän tunnettuja lajeja, joiden levinneisyysalueiden kuva muuttuu, kun soita kartoittaa”, Järveläinen päättää.

Suoruuhikas ei käskemällä näyttäydy

Markku Suoknuuti tutkii suoruuhikkaan (Nola karelica) esiintymistä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueella. Erittäin uhanalainen (EN) yökkönen elää samanlaisilla suotyypeillä kuin monet muutkin uhanalaiset tai harvinaiset lajit. Laji tunnetaan myös nimellä suovenhokas.

Suoruuhikkaan kannat ovat taantuneet koko maassa. ”Turvetuotanto ja soiden laajat ojitukset metsätalouden tarpeisiin ovat vähentäneet lajin elinympäristöjä. Lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa paineita lajin vetäytymiselle kohti pohjoista”, Suoknuuti kertoo.

Suoruuhikas on yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista. (Kuva: Heikki Hyttinen)

Laji on oikukas havainnoitava. Sen esiintymisalueet vaihtelevat vuosittain, minkä Suoknuutikin joutui huomaamaan. Kesän 2015 selvityksessä lajia löytyi vain Alajalansuolta, yhden yksilön verran. ”Laji kuitenkin elänee edelleen myös muualla kohdealueella”, Suoknuuti toteaa. ”Jatkan kartoitusta tänä vuonna, koska viime vuosi antoi varmasti poikkeuksellisen huonon kuvan esiintymien tilasta.”

Kartoitusta vältelleen suoruuhikkaan sijaan ELY-keskuksen alueelta löytyi erittäin uhanalaista vihermittaria, vaarantuneita (VU) kihokkisulkasta, luu-, rämelehti- ja rämekulmumittaria, sekä silmälläpidettäviä (NT) suoaamukääriäistä ja rämevihersiipeä. Havaintoja kertyi soidensuojelun täydennysohjelmaan alun perin hyväksytyiltä soilta. Alueiden suojelua ei ole kuitenkaan ohjelman kariutumisen jälkeen viety eteenpäin.

Inventaario Kauhajoen perhosille

Markku Saarikoski selvittää viisivuotisessa projektissaan Kauhajoen soiden perhoslajistoa. Kartoituksessa selvitetään, miten suoperhosten esiintyminen eroaa alueen suojelluilla ja suojelemattomilla, ainakin osin luonnontilaisilla soilla. Näin saadaan tietoa rauhoittamattomien alueiden suojelutarpeesta.

”Kauhajoen suot ovat poikkeuksellisen monimuotoisia, laajoja ja myös lukumääräisesti ainutlaatuisia koko Euroopankin mittakaavassa. Alueen soiden perhoslajistoa ei ole systemaattisesti tutkittu”, Saarikoski valottaa.

Kauhajoen suoluonto on poikkeuksellisen monipuolista. Kuvassa Kärkikeidas. (Kuva: Markku Saarikoski)

Saarikoski aloitti kartoituksen viime kesänä. Selvityksessä on tähän mennessä löytynyt muun muassa erittäin uhanalaista (EN) tulvamittaria ja suoruuhikasta, vaarantunutta (VU) kihokkisulkasta, sekä silmälläpidettäviä (NT) naavamittaria, suoaamukääriäistä ja rämekylmänperhosta.

Lisäksi sekä suojelluilta soilta että vielä suojelemattomalta Mustaisnevalta on löytynyt runsaasti vaarantunutta (VU) luumittaria sekä luonnontilaisten soiden ilmentäjälajeja suohopeatäplää ja saraikkoniittyperhosta. Koska moni suolajeista lentää vain joka toinen vuosi, havaintoaineistoa täytyy kerätä usean vuoden ajalta soiden suojelutarpeen kattavaksi arvioimiseksi.

 
Vuokon Luonnonsuojelusäätiö • Asiamies Vesa Lepistö, Stadsvikintie 82, 01150 Söderkulla • vesa.lepisto@vuokonluonnonsuojelusaatio.fi