SÄÄTIÖMME TOIMII


Miten tikkojen kolot vaikuttavat metsän monimuotoisuuteen?
10.12.2018


Uhanalaisia asukkaita muutettiin ekosysteemihotelliin Kakslammille
30.11.2018


Lampaat, tuli ja talkoolaiset hoitavat Varsinais-Suomen perinnemaisemia
16.11.2018


Taimenen nousueste poistettiin Parkanossa
12.9.2018


Lupiini pysäytettiin talkoovoimin Ryttylässä
4.7.2018


Viiankiaavan vuosi antoi äänen ainutlaatuiselle aapasuolle
22.2.2018


Mitä jokainen meistä voi tehdä biodiversiteetin hyväksi? Arvostettu ilmasto- ja ympäristötutkija vastaa
14.2.2018


Opas soiden ennallistamiseen käsityönä
2.2.2018


Suojelimme 32 hehtaaria arvokasta paahdeympäristöä
11.10.2017


Saaristomeren perinnemaisemia kunnostetaan aari kerrallaan
14.12.2017


Vaellus innosti nuoria luontoharrastukseen
28.8.2017


Pohjanmaan kallisarvoiset metsät halutaan suojeluun
9.8.2017


Perhostutkimus ohjaa Örön saaren suojelua
3.5.2017


Arvokkaita suoperhoshavaintoja Keurusseudulla
16.1.2017


Tunturihaukat riekkojen armoilla
29.9.2016


Valoa vaskitsan salaisuuksiin
29.8.2016


Suoperhoset paljastavat arvokkaat suot
5.8.2016


Lupiinille kyytiä Pohjois-Karjalassa
20.6.2016


Kääväkäskartoitus Keurusseudulla
22.3.2016


Rompaksen inventointileiri
19.2.2016


Kansallispuisto Porkkalaan


Uhanalaisten metsälajien esittelysivut (SYKE)


Hyviä ja huonoja uutisia lämpeneviltä Enontekiön suurtuntureilta


Tutkimus norkomuurahaisen esiintymisestä


Palsamin hävitystä Lopen nuorisoleirillä


Ilmastonmuutoksen vaikutusta Ahvenanmaan perhosiin tutkitaan


Tekopesiä maakotkalle


36 ha metsää suojeltu Varsinais-Suomessa


Tuulihaukka palasi Itäiselle Uudellemaalle


Muuttuva tunturiperhoslajisto otettiin seurantaan


Lampaat, tuli ja talkoolaiset hoitavat Varsinais-Suomen perinnemaisemia

16.11.2018

Vuokon Luonnonsuojelusäätiö tukee työtä perinnemaisemien säilyttämiseksi. Tänä vuonna rahoitimme arvokkaiden perinneympäristöjen hoitoa Maskun Mäksmäessä ja Paimion Askalankoskella Varsinais-Suomessa. Alueiden uhanalaisia perinnebiotooppeja uhkaa umpeenkasvu ja rehevöityminen. Niiden harvinaistuneen lajiston ja maisemien säilyttäminen vaatii jatkuvaa työtä.

Niitto- ja raivausjätteiden polttoa Askalankoskella (kuva: Lilja Helenius)

Lammasaitaus Mäksmäelle

SLL Hirvijokilaakso kunnosti kesällä Mäksmäen kulttuurimaisemaa, jossa on rautakauden muinaisjäännöksiä sekä uhanalaisia perinnebiotooppeja, kuten ketoja, niittyjä ja hakamaita.

”Alueella elää monia vanhan asutuksen seuralaislajeja, kuten sikoangervoa, ahde- ja mäkikauraa, nurmilaukkaa ja jänönapilaa. Lisäksi esiintyy perinnebiotooppien muuta harvinaistunutta lajistoa”, kertoo SLL Hirvijokilaakson Olli J. Suominen.

Mäksmäen vanhat laitumet ovat heinittyneet ja rehevöityneet. SLL Hirvijokilaakson tavoite on pysäyttää maiseman umpeenkasvu ja palauttaa alueen monimuotoinen keto- ja niittylajisto.

Mäksmäen monimuotoista kulttuurimaisemaa (kuva: Risto Timonen)

Vuokon säätiön myöntämä apuraha käytettiin Mäksmäen maiseman raivaukseen ja kolmen hehtaarin lammaslaitumen aitaamiseen. Työn ansiosta kunnostettu maisema-alue yli kaksinkertaistui. 

”Osa näistä alueista oli ollut pitkään hoitamattomana. Apuraha mahdollisti sen, että ne voitiin nyt laittaa kerralla kuntoon”, Suominen sanoo.

Laiduntavat lampaat ovat tehokkaita maisemanhoitajia. ”Lammas on kauhean hyvä tällaisiin paikkoihin, koska se syö rehevää kasvillisuutta ja poistaa ravinteita. Vähitellen korkeat kasvit vähenevät ja matalat ketokasvit lisääntyvät”, Suominen kuvaa.

Mäksmäelle aidattiin kolmen hehtaarin lammaslaidun (kuva: Risto Timonen)

Laiduntavat lampaat rikkovat maanpintaa ja elvyttävät näin myös alueen paahdeympäristöjä harvinaisille hyönteisille sopiviksi elinpaikoiksi. Lisäksi ihmistalkoolaiset ovat poistaneet alueen paahderinteiltä katajaa ja varjostavia männyntaimia. 

Työn tuloksena on kunnostettu yhteensä yli neljän hehtaarin monipuolinen maisemakokonaisuus. Suominen kuvaa tänä vuonna tehtyä panostusta välttämättömäksi perusinvestoinniksi.

”Nyt saamme esimerkiksi laidunkiertoa mukaan jättämällä vuosittain yhden maisemalohkon ilman lampaita. Se lisää monimuotoisuutta, kun hyönteiset voivat lisääntyä ja kukkakasvit siementää rauhassa. On kokonaisuuden kannalta kauhean hyvä, että voimme hoitaa ison alueen eri osia eri tyyliin.”

Askalankosken maisemaa hoitavat talkoolaiset ja tuli

Paimionjokilaaksossa sijaitseva Askalankoski on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Sen ekologisesti ja kulttuurisesti tärkeitä perinnemaisemia pidetään avoinna Paimion seudun ympäristöyhdistyksen (PSYY) järjestämillä talkoilla.

Avoin maisema kertoo Askalankosken vuosituhansien mittaisesta kultturihistoriasta (kuva: Lilja Helenius)

Vuokon säätiön apuraha auttoi PSYY:tä järjestämään tänä vuonna kaksi talkooleiriä. Pihapiirissä järjestettiin myös muun muassa luontopäivä lapsille.

”Leirien ja koko alueen ympäristön hoito olivat viime keväänä vaakalaudalla, kun toiminnalle ei ollut tarpeeksi resursseja”, kertoo PSYY:n sihteeri Viri Teppo-Pärnä.

”Olemme tänä vuonna voineet myös hieman investoida tarvittavien työvälineiden hankintaan ja huoltoon”, Teppo-Pärnä sanoo. ”Nyt voimme suunnitella myös seuraavan vuoden konkreettista toimintaa hyvillä mielin.”

Pitkäjänteisesti hoidetut riukuaitaukset ovat Askalankosken erikoisuus ja ylpeydenaihe (kuva: Lilja Helenius)

Lähes viikon mittaisella Ketoleirillä heinäkuussa talkoolaiset kunnostivat maisemaa niittämällä, haravoimalla, raivaamalla pensaikoita, vesuroimalla myllynuomia ja rantaa ja kitkemällä aitojen alusia. Lisäksi kukkarinteen laitaan rakennettiin perinteistä riukuaitaa.

Lokakuussa viikonlopun mittaisella Tulileirillä poltettiin raivauskasoja ja maisemaheiniä, karsittiin pihapiirin pensaita ja muita istutuksia, urakoitiin klapeja ja tehtiin arvokkaimpien kukkarinteiden loppuniitot.

Maisema pysyy avoinna kovalla työllä (kuva: Lilja Helenius)

Talkoot auttavat alueen harvinaisia ketokasveja kukoistamaan. Lisäksi leireillä kunnostettiin PSYY:n ylläpitämää Ketotaloa ja sen ympäristöä alueella käyvien retkeilijöiden palvelemiseksi.

”Hoitamamme alue on lähiretkeilijöiden yhä vilkkaammassa käytössä. On hyvin tärkeää, että tämä vaikuttava ympäristö on mieluinen paikka tulla viihtymään. Esimerkiksi polttopuiden tarjonta voi merkitä sitä, että kauniissa maisemassa vietetäänkin suunniteltua pitempi aika, rauhoitutaan, nautitaan, ja unohdetaan hälyinen arki”, Teppo-Pärnä kuvaa.

Muinaistulokkaina tunnetut kasvit kertovat alueen rautakautisesta ihmisasutuksesta. Kuvassa tummatulikukka ja myllynraunio. (Kuva: Lilja Helenius)

 
Vuokon Luonnonsuojelusäätiö • Asiamies Vesa Lepistö, Stadsvikintie 82, 01150 Söderkulla • info[at]vuokonluonnonsuojelusaatio.fi