SÄÄTIÖMME TOIMII


Miten tikkojen kolot vaikuttavat metsän monimuotoisuuteen?
10.12.2018


Uhanalaisia asukkaita muutettiin ekosysteemihotelliin Kakslammille
30.11.2018


Lampaat, tuli ja talkoolaiset hoitavat Varsinais-Suomen perinnemaisemia
16.11.2018


Taimenen nousueste poistettiin Parkanossa
12.9.2018


Lupiini pysäytettiin talkoovoimin Ryttylässä
4.7.2018


Viiankiaavan vuosi antoi äänen ainutlaatuiselle aapasuolle
22.2.2018


Mitä jokainen meistä voi tehdä biodiversiteetin hyväksi? Arvostettu ilmasto- ja ympäristötutkija vastaa
14.2.2018


Opas soiden ennallistamiseen käsityönä
2.2.2018


Suojelimme 32 hehtaaria arvokasta paahdeympäristöä
11.10.2017


Saaristomeren perinnemaisemia kunnostetaan aari kerrallaan
14.12.2017


Vaellus innosti nuoria luontoharrastukseen
28.8.2017


Pohjanmaan kallisarvoiset metsät halutaan suojeluun
9.8.2017


Perhostutkimus ohjaa Örön saaren suojelua
3.5.2017


Arvokkaita suoperhoshavaintoja Keurusseudulla
16.1.2017


Tunturihaukat riekkojen armoilla
29.9.2016


Valoa vaskitsan salaisuuksiin
29.8.2016


Suoperhoset paljastavat arvokkaat suot
5.8.2016


Lupiinille kyytiä Pohjois-Karjalassa
20.6.2016


Kääväkäskartoitus Keurusseudulla
22.3.2016


Rompaksen inventointileiri
19.2.2016


Kansallispuisto Porkkalaan


Uhanalaisten metsälajien esittelysivut (SYKE)


Hyviä ja huonoja uutisia lämpeneviltä Enontekiön suurtuntureilta


Tutkimus norkomuurahaisen esiintymisestä


Palsamin hävitystä Lopen nuorisoleirillä


Ilmastonmuutoksen vaikutusta Ahvenanmaan perhosiin tutkitaan


Tekopesiä maakotkalle


36 ha metsää suojeltu Varsinais-Suomessa


Tuulihaukka palasi Itäiselle Uudellemaalle


Muuttuva tunturiperhoslajisto otettiin seurantaan


Miten tikkojen kolot vaikuttavat metsän monimuotoisuuteen?

10.12.2018

Tikat luovat koloja kovertamalla elinympäristöjä itselleen ja muille lajeille. Itä-Suomen yliopiston tutkija Timo Pakkala selvittää, miten hyödyllisiä kolopuut ovat metsäluonnon monimuotoisuudelle. Vuokon säätiön rahoittama tutkimus auttaa arvioimaan kolojen arvoa metsälajistolle ja tuottaa suosituksia metsien käsittelyyn kolopuiden huomioimiseksi.

Tätä pesää saattaa palokärjen poikasten jälkeen asuttaa helmipöllö (kuva: Johanna Lakka)

Kolotietoa 30 vuoden ajalta

Tikat ovat metsäekosysteemien keskeisiä lajeja, koska niiden koloja käyttävät myös monet nisäkkäät, linnut ja selkärangattomat.

”Tikkojen merkitys on todella tärkeä suurimmassa osassa Suomea, koska boreaalisissa metsissä useimmat kolot ovat niiden tekemiä”, kertoo spatiaalisen ekologian dosentti Timo Pakkala. Koloja ei ole kuitenkaan boreaalisella alueella juuri tutkittu.

Pakkala on seurannut Evon metsämantereen kolopesijöitä ja -puita yhtäjaksoisesti jo 1980-luvun lopulta. Hän tutkii, miten muut eläimet käyttävät tikankoloja tikan pesimisen jälkeen, ja kuinka pitkään kolopuut säilyvät. Näin voidaan arvioida, kuinka moni metsälaji reviirillä hyötyy tikankoloista.

Tikkojen koloja käyttävistä linnuista suurin osa on yleisiä lajeja, mutta silmälläpidettävistä lajeista varpuspöllö hyödyntää pohjantikan ja käpytikan koloja ja helmipöllö palokärjen koloja. Lisäksi liito-orava käyttää etenkin vanhoja käpytikan ja harmaapäätikan koloja pesä- ja levähdyspaikkoinaan.

Kolopuut pitäisi jättää kaatamatta (kuva: Johanna Lakka)

Pakkala on tutkinut kolopuiden verkostoa Evon suojelualueilla ja eri tavoin käsitellyissä talousmetsissä. Hän seuraa erityisesti käpy-, pikku- ja pohjantikan kolojen käyttöä.

”Tutkimuksessa on selvinnyt, että pohjantikan tekemät kolot säilyvät paremmin suojelluissa metsissä ja sellaisissa talousmetsissä, joita ei ole käsitelty kovin voimakkaasti. Lisäksi pohjantikat käyttävät suojelualueilla yllättävän paljon lehtipuita pesäpuinaan”, Pakkala kertoo.

Tikat eivät koverra itselleen joka vuosi uutta pesää. Ne käyttävät vanhoja koloja myös pesimäajan ulkopuolella muun muassa yöpymispaikkoina. Kolot voivat lisäksi olla muiden kolopesijöiden käytettävissä jopa vuosikymmeniä.

Pakkala on havainnut, että pohjantikan tekemät kolot säilyvät parhaimmillaan 30 vuotta. Vanhat kolot eivät kuitenkaan ole erityisen suosittuja.

”Yllättävä piirre on, että muut lintulajit käyttävät koloja oikeastaan vain kolojen ensimmäisinä vuosina”, Pakkala sanoo. ”Luulen, että kolojen laatu heikkenee, kun ne ikääntyvät. Niiden kosteus muuttuu ja lämmöneristys huononee.”

Pohjantikan kolot voivat säilyä 30 vuotta (kuva: Johanna Lakka)

Kolopuut ja jatkumo metsässä pitäisi turvata

Pakkalan mukaan tikoille sopivien pesäpuiden tarjonta pitäisi turvata. Hankkeessa kerätyn tiedon avulla kolopuut voidaan jatkossa huomioida metsien käsittelyssä aiempaa paremmin.

”Tikat suosivat puita, joissa on usein ennestään jokin vaurio. Olisi tärkeää, että huonokuntoisia puita jätettäisiin metsiin. Siitä olisi hyötyä tikoille ja sen jälkeen muille kololinnuille”, Pakkala selittää.

Lisäksi tikat vaativat suurikokoisia puita, joihin pesäonkalon pitäisi mahtua. Pikkutikkakin suosii tukkipuukokoista puuta. ”Siksi pitemmällä tähtäimellä jatkumo metsissä pitäisi turvata”, Pakkala sanoo.

”Metsänkäsittelyssä pitäisi ehdottomasti ottaa aina huomioon sekä yksi- että monikoloiset puut. Ne pitäisi jättää kaatamatta, jos se on mahdollista”, tutkija paaluttaa. ”Tikat kyllä käyttävät kolopuita aika usein sen jälkeenkin, kun ympärillä on tehty metsätaloustoimenpiteitä.”

Tikat suosivat suuria ja jo ennestään vaurioituneita puita (kuva: Aurora Nupponen)

Myöntämämme apuraha auttoi Pakkalaa jatkamaan pitkäaikaista maastotutkimusta Evolla, jonka metsäalue on yksi eteläisen Suomen suurimmista ja yhtenäisimmistä. Apuraha oli tärkeässä roolissa Evon metsälinnuston vuosittaisen seurannan turvaamisessa.

 
Vuokon Luonnonsuojelusäätiö • Asiamies Vesa Lepistö, Stadsvikintie 82, 01150 Söderkulla • info[at]vuokonluonnonsuojelusaatio.fi