SÄÄTIÖMME TOIMII


Miten tikkojen kolot vaikuttavat metsän monimuotoisuuteen?
10.12.2018


Uhanalaisia asukkaita muutettiin ekosysteemihotelliin Kakslammille
30.11.2018


Lampaat, tuli ja talkoolaiset hoitavat Varsinais-Suomen perinnemaisemia
16.11.2018


Taimenen nousueste poistettiin Parkanossa
12.9.2018


Lupiini pysäytettiin talkoovoimin Ryttylässä
4.7.2018


Viiankiaavan vuosi antoi äänen ainutlaatuiselle aapasuolle
22.2.2018


Mitä jokainen meistä voi tehdä biodiversiteetin hyväksi? Arvostettu ilmasto- ja ympäristötutkija vastaa
14.2.2018


Opas soiden ennallistamiseen käsityönä
2.2.2018


Suojelimme 32 hehtaaria arvokasta paahdeympäristöä
11.10.2017


Saaristomeren perinnemaisemia kunnostetaan aari kerrallaan
14.12.2017


Vaellus innosti nuoria luontoharrastukseen
28.8.2017


Pohjanmaan kallisarvoiset metsät halutaan suojeluun
9.8.2017


Perhostutkimus ohjaa Örön saaren suojelua
3.5.2017


Arvokkaita suoperhoshavaintoja Keurusseudulla
16.1.2017


Tunturihaukat riekkojen armoilla
29.9.2016


Valoa vaskitsan salaisuuksiin
29.8.2016


Suoperhoset paljastavat arvokkaat suot
5.8.2016


Lupiinille kyytiä Pohjois-Karjalassa
20.6.2016


Kääväkäskartoitus Keurusseudulla
22.3.2016


Rompaksen inventointileiri
19.2.2016


Kansallispuisto Porkkalaan


Uhanalaisten metsälajien esittelysivut (SYKE)


Hyviä ja huonoja uutisia lämpeneviltä Enontekiön suurtuntureilta


Tutkimus norkomuurahaisen esiintymisestä


Palsamin hävitystä Lopen nuorisoleirillä


Ilmastonmuutoksen vaikutusta Ahvenanmaan perhosiin tutkitaan


Tekopesiä maakotkalle


36 ha metsää suojeltu Varsinais-Suomessa


Tuulihaukka palasi Itäiselle Uudellemaalle


Muuttuva tunturiperhoslajisto otettiin seurantaan


Lupiinille kyytiä Pohjois-Karjalassa

20.6.2016

Uhkaavat lupiinikasvustot saavat lapiosta ja rautakangesta Liperin Salokylällä. Viinijärvellä uhanalaisia perhoslajeja suojellaan radanvarren niittotalkoilla. Vuokon Luonnonsuojelusäätiö rahoittaa Joensuun seudun luonnonystävien kamppailua harvinaisten kasvi- ja perhoslajien puolesta.

Taistelua rautakangilla

Liperin Salokylän tienpientareilla kasvaa arvokasta kasvilajistoa. Liperintien varrella, Puromäen risteysalueella esiintyy useita uhanalaisia ja harvinaisia lajeja, kuten ahokirkiruohoa, aho- ja ketonoidanlukkoa, soikkokaksikkoa, musta-apilaa, ketoneilikkaa, nurmitatarta ja peurankelloa. Läheisten lupiinikasvustojen laajeneminen uhkaa tukahduttaa arvokkaat niittykasvit.

Joensuun seudun luonnonystävät ry (JSLY) kitkee lupiinia alueelta kahdesti kasvukauden aikana haitallisen vieraslajin pysäyttääkseen. Suurin osa alueen arvokkaasta kasvilajistosta kasvaa Liperintien kaakkoispuolella. Talkooporukka huhki siellä vuoden 2015 kesäkuussa ja kitki siellä kasvaneet viisi noin parin neliömetrin laajuista lupiinikasvustoa.

Lupiinit kitkettiin juurineen rautakankien ja lapioiden avulla. Tien luoteispuolella lupiinit ovat levinneet jo niin laajalle, ettei niitä kaikkia voi juurineen poistaa. Talkoolaiset katkoivat kuitenkin sielläkin lupiinien kukkavarret estääkseen vieraslajin siementen leviämisen.

Liperintien pientareella kasvaneet lupiinirykelmät kitkettiin operaatiossa juurineen.

Lokakuussa tien kaakkoispuolelle jälleen ilmestyneet lupiininalut kohtasivat uuden täsmäiskun. Ne kitkettiin jälleen, ja kasvijäte haudattiin luvan kanssa läheiselle tontille ja peiteltiin huolellisesti siementen leviämisen estämiseksi.

Liperintien pientareet on Joensuun seudun luonnonystävien pitkäaikainen talkookohde. Vuokon Luonnonsuojelusäätiön myöntämä 1000 euron apuraha lupiinin poistoon Salokylällä auttoi työssä tarvittavien välineiden, talkooeväiden ja matkakulujen korvaamisessa. Suurin menoerä oli rautakanget.

Pohjoiskarjalainen yhdistys jatkaa pahaenteisesti leviävän vieraslajin kitkemistä tänäkin vuonna. Vuokon Luonnonsuojelusäätiön avustuksen turvin hoitotyötä on tarkoitus jatkaa viitenä kesänä.

Tämänvuotiset kitkemiset on jo saatu käyntiin. ”Alkukesän talkoot Salokylällä olivat juuri viime viikolla”, kertoo kitkemispuuhissa mukana ollut JSLY:n sihteeri Hanna Keski-Karhu.

.

Vieraslajin loppusijoituspaikka.

Lupiinikasvuston koko kartoitettiin viime kesänä GPS-mittauksilla. Leviämistilannetta seurataan vuosittain. Hoitotoimet vaikuttavat jo yhden kesän jälkeen lupaavilta. ”Jo nyt on selkeästi nähtävissä, että lupiinikasvustot ovat viime kesään verrattuna huomattavasti vähentyneet. Kitkeminen on siis auttanut”, Keski-Karhu iloitsee.

Työtä kuitenkin riittää edelleen. ”Ongelma, eli lupiini, ei sieltä heti poistu”, Keski-Karhu muistuttaa. ”Nyt nähdään, miten projekti lähtee etenemään. Tarkoitus on jatkaa kitkemistä tarpeen mukaan ainakin viiden vuoden ajan.”

Parhaaksi puoleksi talkootöissä Keski-Karhu kertoo yhdessä tekemisen ja sen, että työllä on merkitystä. ”Se on palkitsevaa – siinä huomaa kättensä jäljen.”

Viinijärvellä autetaan uhanalaisia hyönteisiä

Myös Liperissä sijaitsevassa Viinijärven taajamassa on tehty konkreettista suojelutyötä. Viinijärven rautatieaseman länsipuolella on puoliavoin, lajistoltaan arvokas niittyalue. Vuokon Luonnonsuojelusäätiö rahoitti asemanseudun niityn hoitoa 500 eurolla vuonna 2015.

Alueen länsipuolen kasvillisuustyyppi on kuiva heinäniitty, jonka valtalajit ovat lampaannata, punanata, siankärsämö ja paimenmatara. Alueen itäpuolella on vanhaa peltoa, joka on käytön loputtua kehittynyt lähinnä tuoreeksi heinäniityksi. Sen valtalajeja ovat juolavehnä, koiranputki ja punanata. Junaradan penkoilla puolestaan kasvaa kuivempaa ketomaista kasvillisuutta, kuten jäkkiä, lampaannataa, paimenmataraa ja ahomansikkaa.

Alueella on havaittu kaksi uhanalaista, vaarantuneeksi (VU) luokiteltua perhoslajia: ruusuruohokiitäjä (Hemaris tityus) ja ruusuruohokääriäinen (Rhopobota stagnana). Lisäksi siellä kasvavat Pohjois-Karjalassa huomionarvoisiksi perinnebiotooppien lajeiksi luokitellut peuran- ja kissankellot sekä jäkki. Aluetta on perhosharrastajien aloitteesta hoidettu vuodesta 2008.

Maisemallisesti keskeisellä paikalla sijaitseva niittyalue pyritään hoidon eli niittämisen avulla pitämään avoimena. Niittyä on tarkoitus hoitaa tänäkin kesänä. Vuosittaisen niittämisen tavoitteena on estää niityn umpeenkasvu sekä parantaa ja monipuolistaa sen kasvilajistoa. Niittojäte viedään pois aluetta rehevöittämästä. Hoito turvaa arvokkaiden perhoslajien elinolosuhteita ja säilymistä.

”Alkukesällä niitetään ns. ongelmalajeja, kuten koiranputkea, nokkosta ja maitohorsmaa, niiden siementämisen ja leviämisen estämiseksi. Toinen niitto tehdään vasta kesän lopulla, kun varsinaiset niittykasvit ovat jo siementäneet”, Hanna Keski-Karhu selittää.

Kesällä 2015 alueen niittivät Viinijärven Urheilijat (ViU ry) Vuokon Luonnonsuojelusäätiön myöntämän apurahan voimin. ”Joensuun seudun luonnonystävät ry haki ja sai apurahan, mutta annoimme homman eteenpäin, jotta paikalliset hyötyisivät siitä”, Keski-Karhu kertoo.

Talkoolaiset pitävät viinijärveläistä niittyaluetta avoimena.

 
Vuokon Luonnonsuojelusäätiö • Asiamies Vesa Lepistö, Stadsvikintie 82, 01150 Söderkulla • info[at]vuokonluonnonsuojelusaatio.fi