Heidi Kaipiainen-Väre, Henry Väre ja Kimmo Syrjänen selvittivät kesällä 2012 uhanalaisten kasvien esiintymistä Termisvaaralla (Dierpmesvárri), yhdellä Suomen suurimmista pahtarinteistä, joka sijaitsee Enontekiön suurtunturialueen etelälaidalla ja on tunturikasvien eteläisin etuvartioasema maassamme. Tutkimuksen pohjana käytettiin vanhoja tietoja uhanalaisista kasveista Termisvaaran seudulla.
Alueelta löytyi elinvoimainen populaatio vaarantunutta (V) kiirunankelloa (Campanula uniflora), ja myös aiemmin havaitut tunturikynsimö (Draba fladnizensis, V) ja silmälläpidettävä (NT) lumikynsimö (Draba nivalis) kasvavat niukkoina edelleen. Termikselle uusina havaittiin tunturilehväsammal (Cyrtomnium hymenophyllum, V) ja paljakkalehväsammal (Mnium blyttii, NT). Luontodirektiivin tundrasarasta (Carex holostoma) löytyi pari esiintymää. Haaratappijäkälä (Piloporus robustus) löydettiin alueelle uutena. Se tunnetaan aiemmin vain Kuusamosta Oulangalta ja Enontekiön Urtaspahdalta.
Lakialueella kasvanut sulavesistä riippuvainen tunturihilpi (Phippsia algida, NT) näytti havaintojen mukaan hävinneen. Myöskään Saanan ja Jehkatsin esiintymiä ei ole havaittu viime vuosikymmeninä. Esiintymisalue lienee kaventunut ilmaston lämpenemisen vuoksi.
Itärinteen kookkailla lumenviipymillä löytyi melko laaja populaatio tunturikarstasammalta (Andreaea blyttii, NT). Laji on täysin lumenviipymistä riippuvainen ja tämä aiemmin tuntematon esiintymä on Suomen eteläisin, lähimpien kasvupaikkojen sijaitessa noin 10 km pohjoiseen Guonjarvarrilla.
Vuokon Luonnonsuojelusäätiön rahoittaman selvityksen avulla saatiin selvitettyä alueen kasviston nykytilanne.Monet arktisella alueella elävistä kasveista ovat jo ennalta sopeutuneet karuihin elinolosuhteisiin ja muutoksiin, mikä rajoittaa niiden sopeutumista ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristön vaihteluihin. Onkin hyvin todennäköistä, että kasvien esiintymisalueet ja kasvillisuusvyöhykkeet muuttuvat ilmaston lämpenemisen seurauksena – kuten yhden lajin osalta tässä selvityksessä havaittiin.
