Alueiden uhanalaisia perinnebiotooppeja uhkaa umpeenkasvu ja rehevöityminen. Niiden harvinaistuneen lajiston ja maisemien säilyttäminen vaatii jatkuvaa työtä.
Lammasaitaus Mäksmäelle
SLL Hirvijokilaakso kunnosti kesällä Mäksmäen kulttuurimaisemaa, jossa on rautakauden muinaisjäännöksiä sekä uhanalaisia perinnebiotooppeja, kuten ketoja, niittyjä ja hakamaita.
”Alueella elää monia vanhan asutuksen seuralaislajeja, kuten sikoangervoa, ahde- ja mäkikauraa, nurmilaukkaa ja jänönapilaa. Lisäksi esiintyy perinnebiotooppien muuta harvinaistunutta lajistoa”, kertoo SLL Hirvijokilaakson Olli J. Suominen.
Mäksmäen vanhat laitumet ovat heinittyneet ja rehevöityneet. SLL Hirvijokilaakson tavoite on pysäyttää maiseman umpeenkasvu ja palauttaa alueen monimuotoinen keto- ja niittylajisto.
Vuokon säätiön myöntämä apuraha käytettiin Mäksmäen maiseman raivaukseen ja kolmen hehtaarin lammaslaitumen aitaamiseen. Työn ansiosta kunnostettu maisema-alue yli kaksinkertaistui.
”Osa näistä alueista oli ollut pitkään hoitamattomana. Apuraha mahdollisti sen, että ne voitiin nyt laittaa kerralla kuntoon”, Suominen sanoo.
Laiduntavat lampaat ovat tehokkaita maisemanhoitajia. ”Lammas on kauhean hyvä tällaisiin paikkoihin, koska se syö rehevää kasvillisuutta ja poistaa ravinteita. Vähitellen korkeat kasvit vähenevät ja matalat ketokasvit lisääntyvät”, Suominen kuvaa.
Laiduntavat lampaat rikkovat maanpintaa ja elvyttävät näin myös alueen paahdeympäristöjä harvinaisille hyönteisille sopiviksi elinpaikoiksi. Lisäksi ihmistalkoolaiset ovat poistaneet alueen paahderinteiltä katajaa ja varjostavia männyntaimia.
Työn tuloksena on kunnostettu yhteensä yli neljän hehtaarin monipuolinen maisemakokonaisuus. Suominen kuvaa tänä vuonna tehtyä panostusta välttämättömäksi perusinvestoinniksi.
”Nyt saamme esimerkiksi laidunkiertoa mukaan jättämällä vuosittain yhden maisemalohkon ilman lampaita. Se lisää monimuotoisuutta, kun hyönteiset voivat lisääntyä ja kukkakasvit siementää rauhassa. On kokonaisuuden kannalta kauhean hyvä, että voimme hoitaa ison alueen eri osia eri tyyliin.”
Askalankosken maisemaa hoitavat talkoolaiset ja tuli
Paimionjokilaaksossa sijaitseva Askalankoski on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Sen ekologisesti ja kulttuurisesti tärkeitä perinnemaisemia pidetään avoinna Paimion seudun ympäristöyhdistyksen (PSYY) järjestämillä talkoilla.
Vuokon säätiön apuraha auttoi PSYY:tä järjestämään tänä vuonna kaksi talkooleiriä. Pihapiirissä järjestettiin myös muun muassa luontopäivä lapsille.
”Leirien ja koko alueen ympäristön hoito olivat viime keväänä vaakalaudalla, kun toiminnalle ei ollut tarpeeksi resursseja”, kertoo PSYY:n sihteeri Viri Teppo-Pärnä.
”Olemme tänä vuonna voineet myös hieman investoida tarvittavien työvälineiden hankintaan ja huoltoon”, Teppo-Pärnä sanoo. ”Nyt voimme suunnitella myös seuraavan vuoden konkreettista toimintaa hyvillä mielin.”
Lähes viikon mittaisella Ketoleirillä heinäkuussa talkoolaiset kunnostivat maisemaa niittämällä, haravoimalla, raivaamalla pensaikoita, vesuroimalla myllynuomia ja rantaa ja kitkemällä aitojen alusia. Lisäksi kukkarinteen laitaan rakennettiin perinteistä riukuaitaa.
Lokakuussa viikonlopun mittaisella Tulileirillä poltettiin raivauskasoja ja maisemaheiniä, karsittiin pihapiirin pensaita ja muita istutuksia, urakoitiin klapeja ja tehtiin arvokkaimpien kukkarinteiden loppuniitot.
Talkoot auttavat alueen harvinaisia ketokasveja kukoistamaan. Lisäksi leireillä kunnostettiin PSYY:n ylläpitämää Ketotaloa ja sen ympäristöä alueella käyvien retkeilijöiden palvelemiseksi.
”Hoitamamme alue on lähiretkeilijöiden yhä vilkkaammassa käytössä. On hyvin tärkeää, että tämä vaikuttava ympäristö on mieluinen paikka tulla viihtymään. Esimerkiksi polttopuiden tarjonta voi merkitä sitä, että kauniissa maisemassa vietetäänkin suunniteltua pitempi aika, rauhoitutaan, nautitaan, ja unohdetaan hälyinen arki”, Teppo-Pärnä kuvaa.
