Muuttuva tunturiperhoslajisto otettiin seurantaan

Suomen Perhostutkijain Seura käynnisti vuonna 2008 Vuokon Luonnonsuojelusäätiön tukemana yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen kanssa pilottihankkeen tunturiperhosten runsaudessa ja esiintymisessä tapahtuvien muutosten seurannaksi.

Keskeisiä tavoitteita olivat soveltuvien seurantamenetelmien kehittäminen, optimoiminen ja systematisoiminen sekä myös se, onko ylipäätänsä realistista perustaa tämänkaltaista systemaattista seurantaa harrastuspohjalta tehtävään maastotyöhön.

Tunturiperhoslajiston seurantaa käytännössä

Tunturiperhoslajiston seuranta on ajankohtaista, sillä ilmastonmuutoksen on ennustettu heijastuvan hyvin voimakkaasti juuri tunturiluontoon, sillä alueen lajistolla ei välttämättä ole kykyä sopeutua lämpenevään ilmastoon. Ennakoitu 2 °C nousu vuoden keskilämpötilassa vuoteen 2100 mennessä johtaisi eräiden laskemien mukaan Suomessa tilanteeseen, missä tunturipaljakkaa säilyisi vain Enontekiön suurtuntureilla. Seurannassa onkin keskitytty Enontekiön suurtuntureille Kilpisjärven kylän läheisyyteen sekä Kuonjarvarrin ja Tuelljehuhputin ympäristöön, sillä alueilla elää suuri joukko perhoslajeja, joiden uhanalaisuuskehitys on luokiteltu huolestuttavaksi.

Pilottihankkeen keskeisin tulos oli, että seuranta voi ja kannattaakin perustaa harrastajien tekemään maastotyöhön joka tapahtuu koordinoidusti. Näin kerätty havaintoaineisto on kiistatta riittävän laadukasta ja ennen kaikkea se voidaan tuottaa huomattavan alhaisin kustannuksin. Toinen erittäin merkittävä pilottihankkeen tulos oli se, että alueen uhanalaisimpien perhoslajien esiintymiskohdat saatiin rajatuksi karttapohjaan ja näin ainakin perhoslajiston osalta saatiin käyttöön tieto, missä ovat Kilpisjärven alueen tärkeimmät luontoarvot.

Yhteen keskeiseen seurantatavoitteeseen eli ilmastomuutoksen vaikutusten seurantaan ei luonnollisesti näin lyhyen aikajakson seurannassa päästä käsiksi pelkän seurannan havaintoaineiston perusteella, mutta vertaamalla nyt kerättyä havaintoaineistoa alueelta aiemmin kerättyyn huomattavasti epäsystemaattisempaan havaintoon voidaan nähdä joitakin selviä muutoksia. Aikanaan myös Kilpisjärven alueella esiintyneet kääpiö- ja pohjanhopeatäplä tuskin enää esiintyvät alueella ja eräiden muiden lajien runsauksissa lajien kanta alueella näyttää suorastaan romahtaneen. Hyvä esimerkki tällaisesta on tundrahopeatäplä. Seurannan jatkuessa ja havaintovuosien kertyessä seuranta-aineisto tulee varmuudella antamaan merkittävästi nykyistä parempia työkaluja ja välineitä analysoida ilmastomuutoksen vaikutusta.

Tunturiluonnon uhkakuvat syntyvät myös ihmislähtöisistä toimista.

Kasvava luontomatkailu tullee jatkossa lisäämään matkailijoiden määrää Tunturi-Lapissa. Matkailuinfrastruktuurin kehittämisen seurauksena kulutus ja rakentaminen saattavat nousta nykyistä merkittävimmiksi uhanalaisuuden syiksi tunturiperhosten kohdalla, jos rakentaminen kohdistetaan luonnon kannalta vääriin kohtiin. Näitä uhkakuvia on helpompi torjua kuin ilmastonmuutoksenseurauksia yksinkertaisesti ohjaamalla ihmistoiminta lajistonkannalta vähäpätöisemmille tai kulutusta kestävimmille alueille.

Luonnonsuojelualuerajausten entistä perustellumpi kohdentaminen soveltuu erinomaisesti tunturiympäristöön, sillä erityisesti suojeltavien perhoslajien elinympäristöissä elää tavallisesti muitakin uhanalaisia lajeja, jotka tulisivat elinympäristön suojelun kautta suojelun piiriin rajoittamatta kohtuuttomasti normaalia luonnossa liikkumista. Tunturiperhosseurannan yhteydessä on vahvistunut käsitys, että Saanan tämän hetkinen luonnonsuojelualuerajaus jättää merkittävän osan uhanalaisten perhoslajien esiintymistä suojelun ulkopuolelle. Esimerkiksi Tuelljehuhputin alueella esiintyy Suomen ja Norjan elivoimaisin kääpiöhopeatäpläesiintymä. Nämä havainnot ovat merkittävästi olleet tukemassa ympäristöministeriön päätöstä ottaa Kilpisjärven alue mukaan yhdeksi Suomen neljästä uudesta kansallispuistohankkeesta.

Vuokon Luonnonsuojelusäätiön tuki mahdollisti tunturiperhosseurannan aloituksen ja kehityksen.

Liuskepaljakkayökkösen esiintymisalue on suppea. Saanalla laji esiintyy erityisesti pohjoisrinteen louhikoissa.

Menestynyt hanke jatkuu nyt muiden tahojen tukemana. Suomen Perhostutkijain Seura ja Metsähallitus ovat sopineet yhteistyön laajentamisesta Lapin alueella Inarin Lappiin ja Ounas-Pallaksen puistoon. Lisäksi tarkoituksena on laajentaa yhteistyötä Lapin kansallispuistojen perhoslajiston selvittämiseksi ja seuraamiseksi. Voidaan hyvin sanoa, että Vuokon rahoituksella käynnistetty pilottihanke on ollut siemen monelle muullekin alkaneelle tai alkavalle luonnonsuojeluhankkeelle.