Vuokon luonnonsuojelusäätiö on tehnyt Kakslammin luonnonsuojelualueella kattavaa ja pitkäjänteistä työtä avoimen paahdeympäristön ylläpitämiseksi. Vaikutukset näkyvät muun muassa lupiinin torjunnassa, jossa on onnistuttu hävittämään laajoja kasvustoja säännöllisten torjuntatoimien avulla.
Vaikka nämä Kakslammilla käytetyt torjuntamenetelmät ja niistä saadut tulokset eivät ole toteutettu tieteellisesti todennettavina toimenpiteinä, on niiden avulla saatu tärkeää tietoa ja kannustavia kokemuksia kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi (Luke 2020) luokitellun komealupiinin poistossa.
Arttu Hallberg kokosi haastatteluiden ja kuvamateriaalien pohjalta Vuokon Luonnonsuojelusäätiölle kirjallisen raportin Kakslammilla tehdyistä torjuntatoimista sekä niiden tuloksista.
Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
Komealupiini on monivuotinen hernekasvi, joka tuotiin Eurooppaan koriste- ja rehukasviksi vuonna 1826. Lupiini viihtyy happamassa maaperässä sekä kuivilla että kosteilla kasvupaikoilla. Laji sietää hyvin pakkasta, minkä lisäksi se kykenee kasvamaan myös hyvin vähäravinteisissa ympäristöissä.
Komealupiini leviää tehokkaasti ja vallaten samalla muiden kasvien elintilaa. Tätä kautta se vaikuttaa heikentäen myös kulttuurimaisemaamme. Komealupiini on monille lajeille myrkyllinen ja muuttaa kasvualustansa maaperää. Lisäksi lajin on havaittu vähentävän hyönteisten kokonaismäärää ja vaikuttavan negatiivisesti erityisesti kovakuoriaisiin, kaksisiipisiin, perhosiin ja muurahaisiin.
Vuokon luonnonsuojelusäätiö on hyödyntänyt torjunnassa useita erilaisia menetelmiä, kuten niittoa, kaivamista, kalkitsemista sekä kasvuston peittämistä muovilla.
Lupiinin kaivaminen maasta
Lupiinin kaivaminen on tehokas, joskin työläs torjuntakeino. Tätä menetelmää on hyödynnetty Kakslammin alueella runsaasti Vuokon Luonnonsuojelusäätiön omana työnä sekä eri yhteisöjen ja kaikille avoimien talkoiden voimin. Kaivamisessa pyritään saamaan koko juurakko ylös maasta, jotta uutta kasvustoa ei pääse muodostumaan mahdollisista juurenpaloista.
Työ on hidasta, sillä kasvit täytyy kaivaa yksitellen ja tiettyä huolellisuutta noudattaen. Mikäli kasvit kuitenkin saadaan juurineen maasta voi uusia kasvustoja syntyä vain maahan jääneistä siemenistä.
Ylös kaivetut juurakot kannattaa kerätä jätesäkkeihin tai jonkinlaiselle kuivalle alustalle, jotta niiden uusi juurtuminen estetään.
Kasoiksi kerätyt lupiinit pitävät hyvin kosteutta, jolloin on mahdollista, että kasvusto lähtee juurtumaan läjityspaikalle. Sama tilanne voi syntyä kehikkokompostissa. Mikäli lupiineissa on jo siemenkotia, kannattaa kasvit kerätä aina jätesäkkeihin, jotta leviämismahdollisuudet saadaan minimoitua.
Kukkavanojen katkominen ja riipiminen
Kesällä 2023 Kakslammilla aloitettiin muiden torjuntatoimien ohella aktiivinen kukintojen riipiminen. Tätä ennen vastaavana toimena oli hyödynnetty vain siemenkotien keruuta. Kukkavanojen riipimisessä lupiinin kasvusto jätetään pystyyn ja ainoastaan kukinnot vedetään irti varresta. Ajatuksena on, että kasvi ei pääsisi siementämään, eikä tuottaisi samana vuonna enää uutta kukintoa.
Kakslammilla työskentelevän Minna Erkalanin havaintojen mukaan katkottujen kukintojen tilalle kasvaa yleensä uusi kukinto, joka vaatii jälleen poistamista. Riivinnän tavoitteena on hillitä tätä kukintojen uusiutumista ja Erkalanin kokemusten mukaan menetelmä on osoittanut toimivaksi.
Kukkien riipiminen ei ilmeisesti aiheuta samanlaista uuden kukintovanan kehitystä, kuin varren katkaisu. Menetelmä on myös nopea ja vaivaton toteuttaa, mutta sen tarkoitus on ainoastaan ehkäistä kasvin uusi leviäminen siementen kautta. Kasvuston elinvoimaisuuteen menetelmällä ei ole juuri vaikutusta, sillä komealupiini voi jatkaa yhteyttämistä ja kasvuaan normaalisti.
Lupiinikasvustojen kalkitseminen
Soramontun rinteellä sijaitsevalla lupiinialalla on kokeiltu kalkitsemisen vaikutusta lupiinin kasvuun. Noin 5 aarin alalle levitettiin vuonna 2020 testimielessä 350 kg raekalkkia. Erkalanin havaintojen mukaan kalkitulla alalla lupiinin kasvu on jäänyt heikommaksi kuin kalkitsemattomalla alalla.
Vaikutusta on kuitenkin jälkikäteen hankala arvioida luotettavasti, sillä alkuperäisestä alasta ei ole kuvia. On selvää, ettei kalkitseminen ole täysin estänyt lupiinin kasvua, mutta sen mahdollisia vaikutuksia voisi olla hyvä tutkia vielä tarkemmin.
Kasvustojen höyryttäminen
Heinäkuussa 2023 Kakslammin alueella kokeiltiin ensimmäistä kertaa kasvustojen torjuntaa höyrytysmenetelmällä (Weedkiller-laitteella). Vaikutus perustuu kiehuvan / höyrystyvän kuumaan veteen, jota suihkutetaan suuttimen avulla suoraan kasvustojen päälle. Välitön vaikutus on silminnähtävä, sillä kasvit nuupahtavat käsittelyn myötä maahan. Kakslammilla käsittely kohdistettiin lähinnä maanpäällisiin osiin, mutta menetelmää on käytetty myös juuren tuhoamiseen. Kokeilussa kuitenkin todettiin, että pintamaahan tehdyssä höyrytyksessä lupiinit toipuivat varsin nopeasti, joten tämän menetelmän hyödyt jäivät epäselviksi
Peittämisellä parhaat tulokset
Tehokkaimmaksi osoittautunut lupiinin hävitys- ja torjuntakeino on ollut ”pressuttaminen” eli kasvuston peittäminen pressulla tai aumamuovilla. Testialoja on ollut useita ja näistä osa on ollut peitettynä muutamia kuukausia, osa useita vuosia. Menetelmä on edullinen, eikä se vaadi aktiivista työtä peitteen ollessa maassa.
Tähänastisten havaintojen perusteella vaikuttaa, että kasvustot kuolevat muovipeitteen alla noin vuodessa. Näissä vuoden mittaisissa kokeiluissa vaikutukset ovat kohdistuneet kahdelle kasvukaudelle (aloitus esimerkiksi toukokuussa ja peiton poisto seuraavan vuoden kesä-heinäkuussa).
Menetelmä on yksinkertainen ja se soveltuu myös suuremmille aloille, joilla ei esiinny runsasta puustoa tai pensaskerrosta. Rajoittavana tekijänä ovat lähinnä peittomuovien koko sekä niiden kiinnitys.
Jälkihoito
Torjuntaprosessin työläin vaihe on peitetyn alueen jälkihoito. Lupiinien kuoltua alaa täytyy tarkkailla vielä usean vuoden ajan, jotta mahdollisista siemenistä ei pääse kehittymään uutta kasvustoa. Pienellä alalla kitkentä hoituu käsin ja laajemmilla aloilla kasvun voi estää säännöllisellä leikkuulla. Tässä mielessä menetelmä soveltuu hyvin myös erilaisille ulkoilu- ja vihrealueille, joissa hoitotoimia tehdään muutenkin säännöllisesti.
Kakslammilla tehtyjen havaintojen perusteella kasvustojen peittäminen onkin kustannustehokas torjuntakeino, jota voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän vieraslajikasvien torjunnassa.
Parhaisiin tuloksiin on Kakslammilla kuitenkin päästy yhdistelemällä eri menetelmiä. Etenkin siementämisen estämiseen kannattaa panostaa koko torjuntaprosessin ajan. Kukintojen poistaminen esimerkiksi riipimällä helpottaa alueen myöhempää hoitoa, kun maassa on mahdollisimman vähän itämiskykyisiä siemeniä.
Lajisto on jo runsastunut
Toiminnan myönteisistä vaikutuksista Kakslammilla viestii esimerkiksi keltasauramon, keltamaitteen ja metsänätkelmän runsastuminen alueella.
Tähän mennessä kehityskulku on ollut rohkaisevaa ja paikallisen paahdeympäristön lajiston sekä kasvien, että hyönteisten osalta voidaan odottaa kehittyvän entistä monipuolisemmaksi aktiivisen ylläpidon jatkuessa.
Helmi-hanke
Vuokon Luonnonsuojelusäätiö on saanut avustusta Kakslammin luonnonsuojelualueen paahdealueen hoitotöihin Helmi-ohjelmalta.
Helmi-elinympäristöohjelma 2021–2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista.
Helmi-ohjelmassa tartutaan Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Helmi-ohjelman vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa muun muassa suojelemalla ja ennallistamalla soita, kunnostamalla ja hoitamalla lintuvesiä, perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostamalla vesi-ja rantaluontoa. Lisäksi ohjelma edistää ekosysteemipalveluja, vesiensuojelua, hiilensidontaa sekä muuta ilmastonmuutoksen hillintää ja muutokseen sopeutumista.
Lähteet:
Arttu Hallberg, Lupiinintorjunta Kakslammin suojelualueella: käytetyt torjuntamenetelmät ja ehdotetut kehitystoimenpiteet
vieraslajit.fi