Saana Palmu halusi lisätä tutkimuksellaan tietoa luonnonsuojelualueiden ja niiden lähiympäristön kirjanpainajatuhojen määrästä Suomessa. Tutkielman tarkoituksena oli myös tutkia julkisessa keskustelussa esiin noussutta huolta siitä, aiheuttavatko luonnonsuojelualueet yleisesti kasvavan riskin ympäröiville kuusivaltaisille talousmetsille, jos luonnonsuojelualueelta alkanut kirjanpainajatuho leviää ympäröiviin metsiin.
Yhtenä tutkimuksen tavoitteena oli, että tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää odotettavasti kasvavien kirjanpainajatuhojen torjumisessa ja ennustamisessa, ja ehkäistä näin ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia menetyksiä.
Kirjanpainajat
Kirjanpainajat ovat tummia noin puolen senttimetrin mittaisia kaarnakuoriaisia. Kirjanpainaja iskeytyy varttuneiden kuusten paksun kuoren alle. Pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainaja elävät ohuen kaarnan alla, yleensä pienempien kuusten latvuksissa.
Ilmastonmuutos nostaa maapallon keskilämpötilaa ja yhdessä luontokadon kanssa ne aiheuttavat boreaalisille metsille kasvavaa stressiä heikentäen metsien puolustuskykyä ja lisäten tuhoja. Kaarnakuoriaisista kirjanpainaja (lps typographus) aiheuttaa suurinta tuhoa Euroopassa ja Suomessa käyttäen lisääntymisresurssinaan pääasiassa suuria heikentyneitä kuusia.
Kirjanpainajan aiheuttamilla tuhoilla on merkittäviä taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Toisaalta kirjanpainaja on myös metsien avainlaji, jolla on metsien monimuotoisuutta lisäävä vaikutus. Laji on yleinen koko Suomessa, mutta vähälukuinen pohjoisessa.
Kirjanpainaja ja luonnonsuojelualueet
Tutkielmassa tutkittiin paikkatietoanalyysien avulla sijoittuvatko luonnonsuojelualueet keskimäärin lähemmäs vai kauemmas kirjanpainajan tuhokohteista kuin talousmetsiä edustavat satunnaisesti valitut kontrollikohteet vuosina 2012–2022 Etelä-Suomen alueella.
Tuhoetäisyydestä tehtiin kolme analyysia, joista ensimmäisessä kuusikoiksi määriteltiin metsäalueet, joissa kuusen keskitilavuus oli vähintään 26 m3/ha, toisessa 75 m3/ha ja kolmannessa 120 m3/ha. Analyysit toistettiin kahdella kirjanpainajan esiintymisalueella, ydin- ja leviämisalueella. Lisäksi tutkittiin, eroaako kohteiden tai esiintymisalueiden puusto (kuusen, koivun, muiden lehtipuiden ja männyn keskitilavuus) toisistaan, selittäen tuhomääriä tai -etäisyyksiä. Analyysit toteutettiin niin ikään samoille kuusen vähimmäistilavuuksille molemmilla kirjanpainajan esiintymisalueilla.
-Etäisyydet tuhokohteilta luonnonsuojelualueille ja kontrollikohteille olivat kaikilla kuusen vähimmäistilavuuksilla keskimäärin pitempiä kuin voisi olettaa, jos tuho johtuisi kirjanpainajan leviämisestä juuri näiltä kohteilta. Luonnonsuojelualueiden ja kontrollikohteiden etäisyyksien keskinäinen järjestys tosin vaihteli eri tilavuuskriteerien mukaan, Palmu kertoo.
Etäisyydet kuitenkin kasvoivat edelleen kuusen tilavuuskriteeriä nostettaessa, jonka vuoksi testeissä keskityttiin pääasiassa kuusen pienimpään vähimmäistilavuuteen (26 m3/ha). Tällä kuusen vähimmäistilavuudella luonnonsuojelualueet sijoittuivat kontrollikohteita kauemmaksi (2,3 km ja 1,7 km) tuhokohteista, eikä tuhokohteiden, luonnonsuojelualueiden tai kontrollikohteiden välillä myöskään havaittu sellaista eroa puustossa, joka yksiselitteisesti selittäisi tuhoja.
Tämän tutkielman perusteella luonnonsuojelualueiden ei voida katsoa nostavan keskimääräistä kirjanpainajan tuhoriskiä ympäröivissä talousmetsissä.
Teksti koottu Saana Palmun raportin pohjalta