Tuulihaukka oli Suomessa pitkään uhanalaisuuden partaalla. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana kanta on saatu monin paikoin elpymään tarjoamalla lajille sopivia pesäpönttöjä. Itäiseltä Uudeltamaalta laji todettiin kadonneeksi 2000-luvun alussa, ja vielä vuosikymmen myöhemminkin alueella vuosittain pesivien parien määrä voitiin laskea lähes yhden käden sormin. Tuulihaukan tilanteen auttamiseksi Porvoon seudun lintuyhdistyksessä laadittiin suunnitelma kattavan pönttöverkoston luomiseksi koko maakunnan alueelle.
Tuulihaukkaprojekti lähti vauhdilla käyntiin kevättalvella 2011 Vuokon Luonnonsuojelusäätiöltä saadun apurahan voimin. Apuraha käytettiin talkootöinä tehtyjen pönttöjen materiaali- ja muihin kuluihin sekä mm. kahdensadan valmiin pesälaatikon hankintaan. Haukoille soveltuvia pesäpönttöjä kiinnitettiin kahtena ensimmäisenä vuonna 250 kappaletta maakunnan eri osiin.
Heti ensimmäisenä pesimäkautena pöntöissä todettiin yli kaksikymmentä pesintää, ja poikasia varttui lentokykyisiksi yli kahdeksankymmentä. Seuraavana vuonna alueella todettiin jo seitsemänkymmentä reviiriä ja lähes kuudessakymmenessä pöntössä pesittiin. Rengastusikään varttui vuonna 2012 reilusti yli kaksisataa poikasta. Kannanlisäys on hyvin merkittävä näin lyhyessä ajassa, kertoo petolinturengastaja Jukka Tanner.
Tuulihaukkaprojektia jatketaan uusilla pöntötyksillä, pesintöjen seuraamisella ja poikasrengastuksilla. Parhaana kannustimena vaativaan työhön toimivat konkreettiset tulokset, joita voi ihastella pysähtymällä kesäisin lähes mille tahansa alueen peltoaukealle. Ennen pitkää silmiin todennäköisesti osuu saalisteleva tuulihaukka, joka on toden teolla palannut itäisen Uudenmaan pesimälinnustoon.