Martti Laasonen sai Vuokon Luonnonsuojelusäätiöltä apurahaa metsälaitumen hoitoon. Tavoitimme hänet puhelimitse haastattelua varten. ”Tämä kännykkä ei sovi minulle korvaan eikä käteen. Ei ole älyä käyttäjällä, mutta ei ole puhelimessakaan”, Laasonen vitsailee.
Rääkkylässä tilaa pitävän Martti Laasosen luonnonsuojelulliset ajatukset heräsivät noin 20-vuotiaana. Hänelle luonnonsuojelu on edelleen hyvin tärkeä asia. Laasonen tunnustaa olevansa monista asioista samaa mieltä kuin edesmennyt Pentti Linkola. Väkivaltaisuuksia hän ei kuitenkaan kannata.
Vielä 1930-luvulla metsälaidunnusta harjoitettiin laajalti Keski- ja Itä-Suomen metsämailla. Metsälaidunnus loppu lähes kokonaan 1950-luvulla, kun maa- ja metsätalous kehittyi ja tuotantoa alettiin tehostaa. Perinnebiotooppien säilyttämisen tavoitteina on mm. säilyttää monimuotoinen kasvillisuus ja eliölajisto, ylläpitää kulttuurimaisemaa, sekä samalla tukea maaseudun yrittäjyyttä (Tapio, Puustoiset perinneympäristöt Luonnon lumoa menneiltä ajoilta). Metsälaidun on arvokas perinnebiotooppi. Perinneympäristöissä elää 400 uhanalaista lajia, joista suuri osa puustoisissa perinneympäristöissä (wwf.fi, WWF Suomen metsäasiantuntija Panu Kunttu).
Laasosen metsälaitumelle lampaat tulivat kesäkuun lopulla. Aiempina vuosina lampaita on ollut enimmillään kahdeksan, tänä vuonna niitä on viisi. Lampaat on nimetty joka kesä suomalaisten taiteilijoiden mukaan: Haanpää, Linkola, Linna, Miikkulainen ja Vainio. Kun lampaita oli kolme enemmän, niiden nimet olivat Kaurismäki, Outinen ja Pellonpää.
Martti Laasosen tilalta lehmät lähtivät 13-vuotta sitten. ”Politiikka on sellaista, ettei lehmien pito kannata”, kertoo Laasonen. Metsälaiduntamisen tarkoituksena on, että lampaat köyhdyttävät maaperää, jolloin alueelle tulee ketokasveja. Kun laidunalue pidetään metsätaloustoiminnan ulkopuolella, tarjotaan monille uhanalaisille lajeille elinmahdollisuudet. Alueella on erittäin runsaasti lahopuuta.
Lampaat ovat helppohoitoisia, mutta päivittäin on huolehdittava aidan kunnosta, sekä lampaiden veden ja kivennäisten saannista. Metsälaitumella riittää niille ruokaa ja aitaukseen viedään niille vain juomavettä. Aluetta kiertää aita, jossa on sähköpaimen neljällä langalla. Tänä kesänä ei lampaiden joukossa ole ollut karkulaisia. Pari vuotta sitten tilanne oli toinen. Kylältä tuli ohikulkija kyselemään, että onkohan ne mahdollisesti Laasosen lampaat, jota kulkivat jo kilometrin päässä tilalta. Olivathan ne.