Liperin Salokylän tienpientareilla kasvaa arvokasta kasvilajistoa. Liperintien varrella, Puromäen risteysalueella esiintyy useita uhanalaisia ja harvinaisia lajeja, kuten ahokirkiruohoa, aho- ja ketonoidanlukkoa, soikkokaksikkoa, musta-apilaa, ketoneilikkaa, nurmitatarta ja peurankelloa. Läheisten lupiinikasvustojen laajeneminen uhkaa tukahduttaa arvokkaat niittykasvit.
Taistelua rautakangilla
Joensuun seudun luonnonystävät ry (JSLY) kitkee lupiinia alueelta kahdesti kasvukauden aikana haitallisen vieraslajin pysäyttääkseen. Suurin osa alueen arvokkaasta kasvilajistosta kasvaa Liperintien kaakkoispuolella. Talkooporukka huhki siellä vuoden 2015 kesäkuussa ja kitki siellä kasvaneet viisi noin parin neliömetrin laajuista lupiinikasvustoa.
Lupiinit kitkettiin juurineen rautakankien ja lapioiden avulla. Tien luoteispuolella lupiinit ovat levinneet jo niin laajalle, ettei niitä kaikkia voi juurineen poistaa. Talkoolaiset katkoivat kuitenkin sielläkin lupiinien kukkavarret estääkseen vieraslajin siementen leviämisen.
Lokakuussa tien kaakkoispuolelle jälleen ilmestyneet lupiininalut kohtasivat uuden täsmäiskun. Ne kitkettiin jälleen, ja kasvijäte haudattiin luvan kanssa läheiselle tontille ja peiteltiin huolellisesti siementen leviämisen estämiseksi.
Liperintien pientareet on Joensuun seudun luonnonystävien pitkäaikainen talkookohde. Vuokon Luonnonsuojelusäätiön myöntämä 1000 euron apuraha lupiinin poistoon Salokylällä auttoi työssä tarvittavien välineiden, talkooeväiden ja matkakulujen korvaamisessa. Suurin menoerä oli rautakanget.
Pohjoiskarjalainen yhdistys jatkaa pahaenteisesti leviävän vieraslajin kitkemistä tänäkin vuonna. Vuokon Luonnonsuojelusäätiön avustuksen turvin hoitotyötä on tarkoitus jatkaa viitenä kesänä.
Tämänvuotiset kitkemiset on jo saatu käyntiin. ”Alkukesän talkoot Salokylällä olivat juuri viime viikolla”, kertoo kitkemispuuhissa mukana ollut JSLY:n sihteeri Hanna Keski-Karhu.
Lupiinikasvuston koko kartoitettiin viime kesänä GPS-mittauksilla. Leviämistilannetta seurataan vuosittain. Hoitotoimet vaikuttavat jo yhden kesän jälkeen lupaavilta. ”Jo nyt on selkeästi nähtävissä, että lupiinikasvustot ovat viime kesään verrattuna huomattavasti vähentyneet. Kitkeminen on siis auttanut”, Keski-Karhu iloitsee.
Työtä kuitenkin riittää edelleen. ”Ongelma, eli lupiini, ei sieltä heti poistu”, Keski-Karhu muistuttaa. ”Nyt nähdään, miten projekti lähtee etenemään. Tarkoitus on jatkaa kitkemistä tarpeen mukaan ainakin viiden vuoden ajan.”
Parhaaksi puoleksi talkootöissä Keski-Karhu kertoo yhdessä tekemisen ja sen, että työllä on merkitystä. ”Se on palkitsevaa – siinä huomaa kättensä jäljen.”
Viinijärvellä autetaan uhanalaisia hyönteisiä
Myös Liperissä sijaitsevassa Viinijärven taajamassa on tehty konkreettista suojelutyötä. Viinijärven rautatieaseman länsipuolella on puoliavoin, lajistoltaan arvokas niittyalue. Vuokon Luonnonsuojelusäätiö rahoitti asemanseudun niityn hoitoa 500 eurolla vuonna 2015.
Alueen länsipuolen kasvillisuustyyppi on kuiva heinäniitty, jonka valtalajit ovat lampaannata, punanata, siankärsämö ja paimenmatara. Alueen itäpuolella on vanhaa peltoa, joka on käytön loputtua kehittynyt lähinnä tuoreeksi heinäniityksi. Sen valtalajeja ovat juolavehnä, koiranputki ja punanata. Junaradan penkoilla puolestaan kasvaa kuivempaa ketomaista kasvillisuutta, kuten jäkkiä, lampaannataa, paimenmataraa ja ahomansikkaa.
Alueella on havaittu kaksi uhanalaista, vaarantuneeksi (VU) luokiteltua perhoslajia: ruusuruohokiitäjä (Hemaris tityus) ja ruusuruohokääriäinen (Rhopobota stagnana). Lisäksi siellä kasvavat Pohjois-Karjalassa huomionarvoisiksi perinnebiotooppien lajeiksi luokitellut peuran- ja kissankellot sekä jäkki. Aluetta on perhosharrastajien aloitteesta hoidettu vuodesta 2008.
Maisemallisesti keskeisellä paikalla sijaitseva niittyalue pyritään hoidon eli niittämisen avulla pitämään avoimena. Niittyä on tarkoitus hoitaa tänäkin kesänä. Vuosittaisen niittämisen tavoitteena on estää niityn umpeenkasvu sekä parantaa ja monipuolistaa sen kasvilajistoa. Niittojäte viedään pois aluetta rehevöittämästä. Hoito turvaa arvokkaiden perhoslajien elinolosuhteita ja säilymistä.
”Alkukesällä niitetään ns. ongelmalajeja, kuten koiranputkea, nokkosta ja maitohorsmaa, niiden siementämisen ja leviämisen estämiseksi. Toinen niitto tehdään vasta kesän lopulla, kun varsinaiset niittykasvit ovat jo siementäneet”, Hanna Keski-Karhu selittää.
Kesällä 2015 alueen niittivät Viinijärven Urheilijat (ViU ry) Vuokon Luonnonsuojelusäätiön myöntämän apurahan voimin. ”Joensuun seudun luonnonystävät ry haki ja sai apurahan, mutta annoimme homman eteenpäin, jotta paikalliset hyötyisivät siitä”, Keski-Karhu kertoo.