Peltosirkut viihtyvät maisemarakenteeltaan monipuolisilla suurilla peltoaukeilla, joilla on puustoisia saarekkeita ja niukkakasvustoisia kesantoja. Lajille tärkeitä ovat ojien varsien leveät suojakaistaleet puineen ja pensaineen. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä pitäisi peltosirkkukohteilla välttää. Emot ruokkivat poikasiaan enimmäkseen hyönteisillä, mutta syövät itse pääasiassa paljaalta maalta löytämiään siemeniä. Jotta laji säilyy, tarvitaan riittävästi ravintoa ja sopivia elinympäristöjä.
Vuokon Luonnonsuojelusäätiön tukemassa hankkeessa kartoitettiin mahdollisimman kattavasti Merenkurkun Lintutieteellinen yhdistys ry:n (MLY) toimialueen (Korsnäs, Maalahti, Mustasaari, Vaasa, Laihia ja Vöyri) suuret peltoaukeat, joista peltosirkkuja voisi vielä olla mahdollista löytää. Jouni Kannonlahti pysähtyi kuuntelemaan peltosirkkuja potentiaalisille paikoille. Hän patikoi pelto-ojien varsia ja merkitsi havaitut reviirit kartalle.
Kiihkein laulusesonki on varsin lyhyt, joten kartoitukset täytyi tehdä selvitysalueen laajuuden vuoksi huomattavan nopealla tahdilla. Reviirejä löytää vielä laulukauden loppumisenkin jälkeen poikasille ruokaa kantavien emojen perusteella, mutta niiden löytäminen on vaikeampaa kuin laulavan koiraan.
Peltosirkku on helpoin havaita aikaisin aamulla, kun liikenteen melu on vähäisintä. Peltosirkun laulu muistuttaa hieman keltasirkun laulua. Sen laulu on keltasirkun lauluun verrattuna enemmän suruvoittoinen. Peltosirkun laulu on rauhallinen ja hyvin kaunissointinen. Kannonlahti kertoo yllättyneensä, kun parhaan laulukauden aikaan peltosirkut lauloivat iloisesti vielä iltapäivälläkin.
– Voi toki olla, että se ”ilo” oli vain epätoivoista naaraan löytämisen odottamista, Kannonlahti kertoo.
Peltosirkku on nopeimmin taantunut pesimälintu Suomessa
BirdLifen sivuilla kerrotaan, että peltosirkun pesimäkannasta on hävinnyt peräti 99 % kolmen vuosikymmenen aikana. Vähenemisen taustalla on ilmeisesti useita tekijöitä. Peltosirkun kantaa voivat kurittaa elinympäristön muutokset talvehtimisalueilla Länsi-Afrikassa, maatalouden muutokset ja torjunta-aineiden, etenkin neonikotinoidien käyttö lajin pesimäalueilla. Suomessa poikastuotto vaikuttaa riittämättömältä ylläpitämään elinvoimaista kantaa, joten iso osa taantumisen syistä todennäköisesti sijaitsee kotimaassa.
Kevään ensimmäiset havainnot Kannonlahti kirjasi Merenkurkun alueelta 10.5.2020, eli vasta pari päivää keskimääräisen saapumisajankohdan jälkeen. Laskentoja yritettiin organisoida eri puolille MLY:n aluetta. Siitä huolimatta havaintoja lajista ei juurikaan kuulunut. Nollahavaintoja ilmoitettiin ympäri Mustasaarta, Maalahtea, Korsnäsiä ja Vöyriä. Reviireitä löytyi kaiken kaikkiaan seuraavasti: 2 Maalahdesta ja 7 Laihialta. Näiden laskentojen perusteella Merenkurkun pesimäkanta on enää korkeintaan 10 paria.
Takavuosien ydinalueelta, Söderfjärdeniltä, käytiin useasti etsimässä peltosirkkua. Vuonna 2010 Kannonlahden tekemän reviirikartan perusteella Söderfjärdenillä oli vielä ainakin 27 reviiriä. Alueen ainoaksi havainnoksi jäi nyt kuitenkin yksi ilmeisesti vain hetkeksi muutolla pysähtynyt yksilö. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on Söderfjärdeniltä kaadettu ojien varsilta kaikki puut ja pensaat. Kannonlahti sai huomata, että luonto on köyhdytetty minimiin tehomaatalouden tieltä.
