Elo- ja syyskuu ovat lepakoille kiireistä aikaa. Tähän aikaan vuodesta ne tankkaavat ahkerasti talven varalle keräämällä elimistöönsä rasvaa valmistautuessaan talven horrosaikaan.
Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia. Kaikki Suomen lepakot kuuluvat luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteeseen IV (a), joten niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty. Suomi on mukana Euroopan lepakoiden suojelusopimuksessa (EUROBATS), joka velvoittaa lisäksi suojelemaan lepakoiden ruokailualueet.
Lepakot ovat hyönteissyöjiä ja suosivat yleensä saalistusmaastoinaan metsäisiä ja kulttuurivaikutteisia alueita. Hyönteisravintoa on lepakoille tarjolla runsaasti myös vesistöjen läheisyydessä.
Suomen lepakkolajeista pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) elää pohjoisempana, kuin mikään toinen lepakkolaji. Se ei myöskään ole yhtä vaatelias elinalueensa suhteen, sillä pohjanlepakkoa voidaan tavata niin kaupungeissa, kuin tuntureiden purojen varsilla.
Työryhmä kartoitti ja kunnosti talvehtimispaikkoja
Luontovalokuvaaja ja lepakkoharrastaja Matti Valta kartoitti yhdessä työryhmänsä kanssa Turun ympäristön lepakoiden talvehtimiseen soveltuvia pienkohteita. Lupaavimmat kohteet olivat enimmäkseen vanhoja kellareita, perunakellareita, lihakellareita tai latojen alusia.
Työryhmä tarvitsi tukea pienkohteiden lämpöeristämiseen lepakoiden talvehtimisen mahdollistamiseksi, ja he hakivat tähän tukea Vuokon Luonnonsuojelusäätiöltä vuonna 2020. Apurahan avulla kunnostettiin hylättyjä ja tyhjillään olleita kellareita ja muita vastaavia tiloja lepakoiden talvehtimispaikoiksi.
– Olemme purkaneet rakenteita, rakentaneet uusia ovia, kunnostaneet lahonneita ovia, lämpöeristäneet ovia, tukkineet kellareiden ilmanvaihtokanavia ja rakentaneet kellareiden sisälle ”kolotelineitä” talvehtimissuojiksi, Matti Valta kertoi raportissaan.
Työryhmä oli jo aiemmin tehnyt kunnostustoimenpiteitä omalla kustannuksellaan, ja he olivat saaneet näistä toimista rohkaisevia tuloksia.
– Viiksisiippalaji talvehti eräässä kellarissa 2019/20 talven. Syksyisin on ollut useita lepakoiden käyntejä kohteissa. Aiemmin kohteet ovat olleet lepakottomia. Kohteissamme on aina kohteiden omistajan – kunnan tai seurakunnan – lupa.
Horrostaminen kriittistä aikaa
Osa Suomen lepakoista talvehtii täällä, osa muuttaa lauhkeammille alueille. Lepakoille luonnollisia horrostamispaikkoja ovat kallioiden kolot. Niitä löytyy Suomen kalliosta vähän. Tämän vuoksi lepakot hakeutuvatkin myös rakennuksiin etsimään sopivaa paikkaa horrostamiseen. Niitä talvehtii usein luolissa, kellareissa ja bunkkereissa.
Nämä ainoa lentotaitoiset nisäkkäät ovat ajoittaistasalämpöisiä. Lepakon vaipuessa horrokseen, sen lämpötila laskee ympäristön lämpötilan mukana 2-3 asteeseen. Lepakoiden on horrostettava kosteissa paikoissa, jotta ne eivät kuivuisi. Koloissa talvehtiminen suojaa lepakoita ilmavirtaukselta ja vähentää vesihukkaa. Lepakot saattavat Suomessa joutua horrostamaan puolikin vuotta ilman ruokaa.
Lepakot reagoivat ympäristöönsä myös horroksen aikana. Jos löytää horrostavan lepakon, on tärkeää välttää turhaa melua ja liikkua hiljaa sen läheisyydessä. Lämpötilan nousu voi aiheuttaa lepakon virkoamisen horrostilasta, jolloin se joutuu turhaan käyttämään varastoimaansa energiaa.
Lähteet:
Matti Valta, apuraharaportti Vuokon Luonnonsuojelusäätiölle
luomus.fi
Väitöstyö: Terhi Wermundsen, Lepakoiden talvehtimis- ja saalistuselinympäristöt – suosituksia maankäytön suunnitteluun