Salon Halikonlahdella lähdettiin selvittämään pesimälinnuston kannanmuutoksia sekä poikastuottoa ja kuolleisuutta vakioidun verkkopyynnin menetelmin. Sisämaan seurantapyynti (SSP) on määrä toteuttaa vertailukelpoisesti vuosittain. Rengastustoimisto suositteli SSP:n perustamista Halikonlahdelle ja myönsi Tittoselle luvan pyynnin aloittamiselle.
Vuokon Luonnonsuojelusäätiö tuki apurahalla hanketta, jonka toteuttajina toimivat Jouni Tittonen ja Marja Hallikainen. Tittonen on toiminut rengastajana vuodesta 1985 lähtien. Hallikainen on rengastanut vuodesta 2022 lähtien. Hallikainen on suorittanut SSP-tentin, mutta hänelle ei projektin aikana ollut myönnetty vielä SSP-lupaa, mutta hänellä oli petolupa ja koulutuslajit. Niinpä hän ei SSP:n aikana rengastanut lintuja, vaan toimi avustajana ja tukena, kirjurina ja lintujen irrottamisessa, ja syksyllä atrappipyynnin aikana hän rengasti rastaita omiin nimiinsä.
–Marjan rooli hankkeen toteuttamisessa oli tärkeä, sillä heinä-elokuun aikana pyyntiä ei olisi millään voinut toteuttaa yksin. Marja oli mukana miltei kaikilla kerroilla, Tittonen kiittelee.
Arvokasta tietoa rengastuksilla
Rengastuksessa lintuja käsittelevät ammattitaitoiset, Rengastustoimiston alaisuudessa toimivat rengastajat tai heidän valvonnassaan toimivat avustajat. Rengastuksien yhteydessä saadaan laajasti tietoa alueen linnuista. Linnut rengastetaan ja niistä kirjataan lomakkeelle ylös vähintään laji, sukupuoli, ikä, paino ja siiven mitta. Tämän jälkeen linnut vapautetaan. Tulokset raportoidaan Rengastustoimistolle viimeistään kauden syyskuun lopussa.
Luomuksen kotisivuilla kerrotaan rengastuksen tärkeydestä: Rengastus on tärkeä apuväline muutontutkimuksessa: sen avulla saadaan tietoa eri lintulajien muuttoreiteistä, niiden käyttämistä levähdys- ja talvehtimisalueista sekä muuttonopeuksista. Muutontutkimuksen lisäksi rengastus on korvaamaton tutkimusmenetelmä monilla muilla lintutieteen osa-alueilla. Rengastuksen avulla saadaan tietoa mm. lintujen iästä, kuolevuudesta ja kuolinsyistä, synnyinpaikka-, kotipaikka- ja puolisouskollisuudesta, vuosittaisista kannanmuutoksista, yksilöiden elinaikaisesta jälkeläistuotosta ja eri ominaisuuksien periytyvyydestä, lintuparven sosiaalisesta arvojärjestyksestä sekä yksilön elinpiirin laajuudesta ja hyväksikäytöstä. Rengastuksen tuottama tieto edistää myös lintujen suojelua. (luomus.fi)
Laajat verkostot
Salossa käytössä oli parhaimmillaan 15 pikkulintuverkkoa. Työhön kuului rengastusten ja siihen tarvittavan välineistön hankkimisen lisäksi verkkolinjojen kunnostusta sekä pitkospuiden tekemistä.
SSP-kausi alkoi toukokuussa ja jatkui elokuun 2023 loppuun asti. Lintujen verkkopyyntiä Tittonen jatkoi avustajien kanssa syys-lokakuussa atrappipyynnin muodossa. Samoilla linjoilla syksyn atrappipyynti tarjosi erikoisempia lajeja kuten neljä viiksitimalia, kolme sinirintaa, kaksi kuusitiaista, isolepinkäisen, kaksi taivaanvuohta ja jänkäkurpan. Lokakuun alussa syysmyrsky tulvi merivettä niin paljon kannaksen yli altaalle, että pyynti jouduttiin lopettamaan veden pinnan nousun vuoksi, vaikka lintuja olisi ollut vielä tarjolla.
Mielenkiintoisia tuloksia on saatu jo ensimmäisen vuoden seurannan aikana. Tulevaisuuden näkymät monivuotisessa projektissa lintujen lajistossa ja runsaudessa ovat mielenkiintoisia.
–Salon Halikonlahden jätevedenpuhdistamon laajimman ruovikkoaltaan lintujen tutkimus verkkopyynneillä on muuttanut aiempia käsityksiä lintujen pesimäkannasta ja muuton kulusta. Lintujen iän ja sukupuolen määritys on ollut antoisaa opiskelua, uutta tietoa on karttunut jokaisella 12 pyyntikerralla, Tittonen kertoo.
Runsas pyyntimäärä
Pyynneistä saatiin kaikkiaan lähes 900 lintua koostuen 26 eri lajista. Tittonen toteaa runsaimmaksi lajiksi odotusten mukaisesti ruokokerttusen, jonka rengastusmäärä nousi peräti 450 yksilöön. Toiseksi runsain oli pajulintu, jota saatiin verkoista 130 yksilöä ja kolmanneksi eniten pajusirkkua, joita rengastettiin 90 yksilöä. Alueella tavattiin myös rytikerttunen (50), viitakerttunen (2), rastaskerttunen, pikkutikka (4, poikue), kultarinta ja punavarpunen (18) yksilöä.
Alue todettiin monipuoliseksi ja parhaimmat päiväsummat nousivat 180 yksilöön. Omia kontrolleja saatiin lähinnä ruokokerttusista, pajusirkuista ja sinitiaisista. Sen sijaan vieraita kontrolleja ei saatu lainkaan. Verkkolinjoista on hyötyä rengastustietojen lisäksi.
–Tekemäni verkkolinjat ovat olleet linnuille hyödyllisiä, sillä ne ovat tuoneet uusia saalistuspaikkoja, lentoreittejä ja levähdysalueita, muun muassa kehrääjät ja pikkulepinkäiset ovat oppineet hyödyntämään ruovikoiden verkkolinjoja elo-syyskuussa, Tittonen kertoo.