Vuokon Luonnonsuojelusäätiöllä on tänä vuonna apurahojen yhtenä erityisalueena rantaluontojen hoito, tuntemus ja suojelu. Vuokon Luonnonsuojelusäätiön hallituksen jäsen ympäristöneuvos, filosofian tohtori Petri Ahlroth kertoo, miksi rantaluonnon tuntemus koetaan säätiöllä tärkeäksi.
– Erilaisia luontotyyppejä on paljon. Tiedoissamme eri luontotyyppien yksityiskohtaisista tiedoista on suuria eroja. Joitain luontotyyppejä on tutkittu perusteellisesti, toisia tunnetaan heikommin ja jotkut todella huonosti.
Suomessa riittää rantoja. Meri reunustaa maatamme lännessä ja etelässä. Maanmittauslaitoksen sivuilla kerrotaan, että Suomessa on noin 168.000 järveä, jotka ovat vähintään 0,05 hehtaarin eli 500 neliömetrin kokoisia. Näiden lisäksi Suomea halkovat lukuisat joet, purot ja norot. Onkin hämmästyttävää, kuinka vähän erilaisista rantaluontotyypeistä löytyy tarkkaa tietoa.
Rantaluonnot eroavat myös ravinteisuuden, maapohjien ja kasvillisuuden osalta. Ne muodostavat täysin erilaisia ekosysteemejä. Samalla rannalla voi olla monia pienialaisia luontotyyppejä, joista ei kovinkaan paljon tiedetä. Tiedetään, että niitä on, mutta jos joku kysyy niiden lajistoeroja, ollaankin jo aika heikoilla.
Rantavallit
Petri Ahlroth antaa esimerkin, kuinka monista muuttujista voi rantaluonnon eliöstö muodostua. Lähdimme pohtimaan rantavalleja.
Rantavallit ovat ryönävalleja, joita aallot heittävät rantaan. Monille tulee mieleen terveen Itämeren rantojen rakkolevävallit.
– Itämerikin on rehevöitynyt ja moneen paikkaan on tullut järviruokoa. Voi olla, että monissa lahdenpohjukoissa valleissa onkin ruoko vallitsevana, Ahlroth toteaa.
Millaista eliöstöä pitää yllä ruokovalli ja rakkolevävalli? Ne eivät olekaan ihan samanlaisia. Rakkoleviin on kiinnittynyt kalkkikuorisia ja nilviäisten kuoria. Ne tuovat ihan eri tavalla kalkkia valliin kuin ruokovalli, joka on jään päältä lakoontunutta. Myös se, millaiselle paikalle valli kertyy ja millainen on rannan maapohja, vaikuttaa siihen, mitä valliin ja rannalle syntyy.
– Kun mennään kauemmas, vaikka Jurmon hiekkarannoille, löytyy sieltä merenalaisia niittyjä, eli meriajokasniittyjä. Jurmon rannoilta löytyy tästä johtuen meriajokasvalleja.
Rantaan kulkeutuu aaltojen mukana erilaista ainesta. Se minkälaiseen aineekseen se sekoittuu, vaikuttaa siihen, mitä rannalla elää.
– Oma erikoisalue on merenrantojen kaivautujalajisto. Ne kaivertavat koloja tietynlaisessa saraikossa olevaan ainekseen, hiekkaan, saveen tai hiesuun, koloja ja syövät siellä lehtiä. Niiden perässä tulee taas oma petoyhteisönsä. Syntyy pieniä ekosysteemejä.
On tärkeää saada tietoa, millaisia ekosysteemejä rannoiltamme löytyy. Tarvitaan tietoa millaisia ne ovat ja milloin ne voivat hyvin. Jos niitä biodiversiteettejä ei tunneta, ei niitä myöskään osata arvostaa, ylläpitää ja suojella.