Erilaisten rantaluontokohteiden ja niiden eliöryhmien kartoittaminen vaikuttaa suoraan niiden suojelemiseen. Markku Mäkinen sai säätiöltä apurahaa Padasjoen Kirkkojoen ja Kirkkolammen suojelemattomien ranta-alueiden kasvistoselvitykseen.
–Tarkoitukseni on selvittää kyseisen kohteen kasvillisuus, keskittyen uhanalaisiin ja harvinaisiin lajeihin. Kasvillisuuskartoituksen lisäksi kerään tietoa myös muista eliöryhmistä, Mäkinen kertoo.
Tutkimuskohde rajoittui Natura-alueeseen
–Jokisuistossa ja Päijänteen rannalla on hieno lahopuustoinen Natura-alue. Löysin aiemmin Natura-alueen rantaluhdalta erittäin uhanalaista lietetatarta (Persicaria foliosa), jota etsin varsinaiselta kartoitusalueeltanikin, Mäkinen sanoo.
Kirkkojoen rantaelinympäristöt ovat vaihtelevasti niittyä, luhtaa ja paikoittain tuoretta lehtoa. Kirkkolammen rannoilta löytyy kosteaa ja tuoretta lehtoa, niittyä, luhtaa ja pieniä soistumia.
Natura-alueen lisäksi kartoitusympäristö rajautuu pienialaiseen, joskin runsaslajiseen suojeltuun rantalehtoon. Itse Kirkkojoen epäillään olevan järvitaimenen kutualue ja vuollejokisimpukan elinympäristö.
Mielenkiintoisia kasvilöytöjä
Pääpaino Mäkisen tutkimuksessa oli vaateliaan rantakasvillisuuden kartoituksessa. Lietetatarta hän ei onnistunut Kirkkolammen eteläpään rantaluhdalta löytämään, mutta toisaalta sen vuosittaiset kannanvaihtelut ovat suuria.
–Sen sijaan rantaluhdalta paljastui muita harvinaisia kasveja. Laidunrantojen vaarantunut ojakaali (Lythrum portula) ja elinvoimainen, mutta vaatelias hetekaali (Montia fontana) esiintyivät pienialaisina laikkuina jokisuussa, Mäkinen iloitsee.
Mäkisen tekemä kartoitus paljasti Kirkkolammesta myös vaateliaita upoksissa, kelluvina tai rannoilla kasvavia sammalia. Tällaisia lajeja edustavat hiussirppisammal (Drepanocladus longifolius), luhtaliuskasammal (Riccardia chamedryfolia) ja kelluhankasammal (Riccia fluitans).
Rantaluhdista ja -lehdoista Mäkinen löysi niin ikään muutamia mielenkiintoisia sienilajeja. Luhtien saraikoissa viihtyivät saralevyhiippo (Mycena bulbosa), sarahiippo (Mycena tubarioides) ja pullosaranpahkapikari (Myriosclerotinia caricis-ampullaceae).
–Lehdoista havaitsin maitohampikkaa (Irpex lacteus), levykääpää ( Phellinus laevigatus), hytyrypykkää (Phlebia tremellosa), ripsimaljakasta (Scutellinia scutellata) ja punamaljakasta (Sarcoscypha austriaca).
Järviruoko, järvikaisla, järvikorte ja ruokohelpi muodostavat alueen rantavesissä korkeimman kasvillisuuden. Monet saralajit esiintyvät myös laajoina kasvustoina. Kirkkojoessa kasvaa runsaasti keltakurjenmiekkaa ja vaihtelevasti osmankäämejä.
Mäkinen totesi kartoituksensa tuloksissa, että umpeenkasvusta on selkeästi hyötynyt kaulushaikara, joka pesii Kirkkolammen eteläpään korkeassa ruovikossa.
Valitettavia vieraslajeja
Vieraslajeista alueen vesiympäristöön on levinnyt isosorsimo (Glyceria maxima) ja paikoin rannoille jättipalsami (Impatiens glandulifera).
Monivuotinen heinäkasvi isosorsimo kasvaa laajoina puolikelluvina kasvustoina vesistöjen rannoilla. Sen muodostamat massakasvustot syrjäyttävät alkuperäislajeja. Tämä uhkaa erityisesti rantakasveja, sillä isosorsimo muuttaa haitallisesti myös kalojen ja rapujen elinympäristöä. Isosorsimo on eläimille huono ravintokasvi sillä usein loisivan nokisienen vuoksi.
Jättipalsami on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Kuten isosorsimo, myös jättipalsami voi muodostaa laajoja yhden lajin kasvustoja, jotka vievät tilaa alkuperäiseltä kasvillisuudelta heikentäen kasvilajiston monimuotoisuutta.
Harvinainen löytö
Lisäksi alueelta löytyi pikikanukkaa (Cornus sanguinea), joka kasvaa enimmillään neljä metriä korkeaksi pensaaksi. Siitä löytyy laji.fi-sivustolta vain 9 aiempaa havaintoa.
–Kartoitukseni jatkunee tänä vuonna tehostetummin. Toivottavasti jo tähänastiset löydöt vaikuttavat alueella suojelumyönteisesti.