Kemijoki Oy:n suunnitelmissa oleva Sierilän voimalaitos sijaitsee Kemijoessa välittömästi Rovaniemen kyläkeskustan yläpuolella. Voimalaitoksen ympärillä on käyty kiivasta keskustelua, ja sen tuomat vaikutukset alueen luontoon ovat huolestuttaneet monia.
Janette Backman on rovaniemeläinen taidemaalari, valokuvaaja, kuvittaja ja satukirjailija (s.1985). Hän tutustui kesällä 2019 voimalaitoshankkeen uhkaamaan jokiosuuteen, aina Sierilästä Vanttauskoskelle asti ja alue teki häneen suuren vaikutuksen. Jokivarren asukkaiden sekä mökkiläisten tarinat ja huoli voimalaitoksen rakentamisesta koskettivat häntä syvästi.
”Jokialueella, joka nyt uhkaa jäädä Sierilän voimalaitoksen mukanaan tuoman patoaltaan alle, jää paljon uhanalaisia luontotyyppejä, kuten tulvametsiköitä, tulvaniittyjä ja hietikoita sekä perinnebiotooppeja erilaisine niittytyyppeineen.”
Janette Backman toteaa näyttelytiedotteessaan, että toteutuessaan Sierilän voimalaitoksella on laaja vaikutus alueen luontoon ja maisemiin. Voimalaitos vaikuttaa myös suuresti alueen asukkaisiin, vapaa-ajan asukkaisiin ja joen virkistyskäyttäjiin. Näiden lisäksi voimalaitos tuo muutoksen myös paikallisiin elinkeinoihin kuten kalastusmatkailuun, majoituspalveluihin, sekä poro- ja maatalouden harjoittamiseen.
Backman haluaa näyttelyllään tuoda kävijöille esille Kemijoen viimeisen valjastamattoman osuuden merkitystä niin luonnon monimuotoisuuden, kuin sosiaalistenkin arvojen osalta. Näyttelyn tavoitteena on antaa ääni paikallisille ihmisille.
Äärimmäisen uhanalaisen apilakirjokääriäisen elinalue vaarassa jäädä veden alle.
Alueella elää muun muassa äärimmäisen uhanalainen apilakirjokääriäinen (Capricornia boisduvaliana), sekä direktiivilajit laaksoarho (Moehringia lateriflora) ja lapinleinikki (Coptidium lapponicum). Alueelta on tehty havaintoja myös kirjokoskikorennosta (Ophiogomphus cecilia) ja saukosta (Lutra lutra). Jokilaakson hiekkatörmissä pesii erittäin uhanalainen törmäpääsky (Riparia riparia), ja maamme kannasta on arvioitu elävän n. 4% voimalaitoksen vaikutusalueella. Myös erittäin uhanalaisesta jokihelmisimpukasta eli raakusta (Margaritifera margaririfera) on tehty yksittäisiä havaintoja viime vuosina (Lähteet lajitiedoille: Sierilä YVA). Sierilän voimalaitoshanke on saanut luonnonsuojelulain edellyttämät poikkeamisluvat uhanalaisten lajien osalta.
Apilakirjokääriäistä voisi hyvin luonnehtia Suomen uhanalaisimmaksi eliöksi. Perhosta on aikanaan tavattu lähes koko Suomen alueelta. Lajia on kartoitettu systemaattisesti sen vanhoilta elinalueilta, sekä potentiaalisilta uusilta alueilta. Silti tiedossa on vain tuo yksi pienialainen esiintymä Sierilässä. Kemijoki Oy aikoo rakentaa tulvavallin lajin elinympäristönä tiedetyn niityn ympärille, mutta todennäköisesti niitty vettyy pohjan kautta ja menettää kuivat ja karut ominaispiirteensä. Uusia populaatioita on yritetty synnyttää siirtoistutuksilla, mutta valitettavasti yritykset ovat pääasiallisesti epäonnistuneet. Laji on myös muualla EU-alueella rajusti taantunut ja varmuudella lajille tunnetaan tällä hetkellä vain kaksi muuta esiintymää pohjoisessa Ruotsissa. EU:n ulkopuolella lähin tunnettu esiintymä on Arkangelin alueella ja lisäksi Etelä-Uralilta tiedetään kolme esiintymää.
Alueella kasvaa silmälläpidettävää tataarikohokkia (Silene tatarica). Alueelta olisikin hyvä selvittää myös tataarikohokkipussikoin (Coleophora silenella) esiintyminen.
Vuokon Luonnonsuojelusäätiö on tukenut valokuvanäyttelyä apurahalla.