Vuokon Luonnonsuojelusäätiö sai vuonna 2021 mielenkiintoisen apurahahakemuksen. Hankkeen tavoitteena oli selvittää tuoko lahokaviosammalen etsintään koulutettu koira apua, tehokkuutta ja tarkkuutta lahokaviosammalen kartoitukseen. Menetelmää voitaisiin sen toimiessa soveltaa myös muiden uhanalaisten sammalien etsintään.
Lahokaviosammal on luonnonsuojelulain 42§:n mukaisesti rauhoitettu ja EU:n luontodirektiivin liitteen II laji. Se on myös luonnonsuojelulain 46§:n tarkoittama uhanalainen laji (erittäin uhanalainen EN) sekä 47§:n tarkoittama erityisesti suojeltava laji. Lahokaviosammalta on erittäin vaikea löytää. Toimiessaan hajukartoitusmenetelmä edesauttaa lajin suojelua parantaen lajin kasvupaikkojen löytymisen todennäköisyyttä.
Hankkeen toteutustiimin jäsenellä on Ympäristöministeriöltä sekä Varsinais-Suomen ELY-keskukselta saaman luvan perusteella lupa poiketa lahokaviosammalen rauhoitussäännöksistä lajin näytteiden keruuta ja väliaikaista hallussapitoa ja tunnistusta varten.
Työ on toteutettu yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen tutkija ja ryhmäpäällikkö Kimmo Syrjäsen sekä Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön amanuenssi Sanna Huttusen kanssa. Lupa on voimassa vuosille 2020-2023, ja luvan käytöstä toimitetaan yhteenveto vuosittain luvan myöntävälle taholle.
Näytteitä käytettiin koirien hajukoulutukseen, jossa tavoitteena oli opettaa koiralle lahokaviosammaleen haju. Näytteiden keruu kohdistuu lajin suvuttomiin vaiheisiin. Näin testattiin, voidaanko koira kouluttaa etsimään lajia hajuaistinsa avulla.
Syksyllä 2021 toteutettiin koiralla maastotesti Salossa talousmetsäalueella, jossa merkitty alue tutkittiin lahokaviosammalen osalta Suomen ympäristökeskuksen tutkija ja ryhmäpäällikkö Kimmo Syrjäsen avulla. Lahokaviosammalta esiintyvät kohteet merkittiin nauhoin ja gps-laitteella koordinaatein. Koira kykeni tunnistamaan ja ilmaisemaan lahokaviosammalen jokaisessa merkityssä havaintopisteessä.
Hanke jatkuu vielä, mutta jo nyt näyttää siltä, että koiran käyttö voi olla tehokas lisä vanhojen metsien arvioinnissa. Ensi vuonna on tarkoitus mm. tutkia, onko koiran käyttö ajallisesti tehokkaampaa kuin ihmisellä. Seuraamme hankkeen etenemistä!
Jos olet kiinnostunut hankkeen kulusta tarkemmin ja koiran koulutuksesta, alla tarkempi kuvaus siitä, miten pitkäjänteistä ja monipuolista koiran koulutus ja tulosten kriittinen käsittely tässä hankkeessa on ollut.
Kuinka valita oikea koira tehtävään
Koiran koulutus aloitettiin vuonna 2020 valitsemalla sopiva koiramateriaali. Koiran tulee olla motivoitunut, utelias, maastokestävä, innokas ja hyvässä fyysisessä sekä psyykkisessä kunnossa.
Valituksi tuli parivuotias saksanpaimenkoira narttu. Valitulle koiralle opetettiin harjoitushajun avulla ensin kattavasti käytökset, joita se hajun etsinnässä ja hajulöydön ilmaisukäytöksessä tarvitsee. Erityisen huolellisesti opetettiin koiralle hajun tunnistamisen tarkkuutta erittäin pienillä hajumäärillä sekä kasvatettiin vahva etsintämotivaatio. Etsintämotivaation tulee säilyä vahvana silloinkin, kun lahokaviosammalta ei maastosta löydy, jotta koira kestää tämän turhautumatta.
Koulutuksen edetessä otettiin käyttöön työhaju, eli lahokaviosammalen haju. Koulutuksen aikana vuonna 2020 havaittiin nopeasti hajun puhtauteen liittyvät ongelmat. Luonnossa esiintyessään lahokaviosammal kasvaa lahopuussa, jolloin haju muodostuu kokonaishajunkuvasta sisältäen suuren määrän erilaisia hajuja esim. lahopuusta, muista sammaleista, karikkeesta jne. Tästä johtuen oli vaikeaa tietää minkä hajun koira todellisuudessa olisi oppinut kokonaishajunkuvasta.
Koiran koulutuksessa päädyttiin siksi ratkaisuun, jossa käytettiin kasvatettuja lahokaviosammalen alkeisrihmastoja petrimaljoilla agaralustalla. Tällaisia petrimaljoissa agaralustalla kasvatettuja lahokaviosammalen alkeisrihmastoja saatiin amanuenssi Sanna Huttuselta Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä (Herbarium, Biodiversity unit).
Petrimaljoissa agaralustalla kasvatettujen lahokaviosammalen alkeisrihmastojen avulla onnistuttiin opettamaan haju koiralle selkeästi tunnistettavaksi ja siten myös luonnosta löydettäväksi. Koira teki ensimmäiset lahokaviosammalen itujyväsrypäslöydöt metsässä Varsinais-Suomessa joulukuussa 2020.
Vuonna 2021 koulutus keskittyi maastossa tehtäviin harjoituksiin ja testeihin. Tavoitteena oli tarkastella kuinka luotettavasti ja tehokkaasti koira kykenee maastossa työskentelemään, sekä kuinka hyvin opitun hajun hajunkuva säilyy koiralla eri sääolosuhteissa, vuodenaikoina ja ajan kuluessa.
Vuoden 2021 keväällä lumien sulettua koulutus tapahtui maastossa Turun Maariassa, sekä Salon Vaisakossa alueilla, joissa varmuudella tiedettiin lahokaviosammalta kasvavan. Tarkoituksena oli katsoa, kuinka hyvin hajunkuva oli koiralla säilynyt talven yli, sekä kykenikö koira tunnistamaan maastossa lahokaviosammalen hajun, vaikka vuonna 2020 koulutus tapahtui pääosin käyttämällä kasvatettuja lahokaviosammalen alkeisrihmastoja petrimaljoilla agaralustalla.
Vuoden 2021 keväällä lumien sulettua koulutus tapahtui maastossa Turun Maariassa sekä Salon Vaisakossa alueilla, joissa varmuudella tiedettiin lahokaviosammalta kasvavan. Tarkoituksena oli katsoa kuinka, hyvin hajunkuva oli koiralla säilynyt talven yli, sekä kykenikö koira tunnistamaan maastossa lahokaviosammalen hajun, vaikka vuonna 2020 koulutus tapahtui pääosin käyttämällä kasvatettuja lahokaviosammalen alkeisrihmastoja petrimaljoilla agaralustalla.
Vaikka kasvatetuilla lahokaviosammalen alkeisrihmastoilla päästiin vuonna 2020 kohtuullisen puhtaaseen hajuun, oli epäselvää, osasiko koira toistuvasti yhdistää tuon hajun maastossa kasvavaan lahokaviosammalen hajuun. Maastossa hajunkuva sammalella on huomattavasti moninaisempi ja siksi maastossa tapahtuva koulutus ja testaus oli välttämätöntä.
Myös opetetun hajun hajunkuva saattaa koiralla muuttua ajan kuluessa, joten oli lisäksi välttämätöntä varmistaa, että koira todella tunnistaa lahokaviosammalen maastossa, eikä ilmaise jotakin muuta väärää hajua, kuten esim. lahopuuta.
Keväällä 2021 tapahtuneilla maastokäynneillä huomattiin koiran käyttäytymisessä suuri muutos. Koira käytettiin eläinlääkärissä ja pari kuukautta kestävien tutkimusten jälkeen todettiin koirassa hormonaalinen vika. Tämä vika saatiin leikkauksella korjattua ja koira toipui leikkauksesta siten, että koulutusta päästiin jatkamaan syyskuussa 2021.
Syksyllä 2021 toteutettiin koiralla maastotesti Salon Vaisakossa talousmetsäalueella, jossa merkitty alue tutkittiin lahokaviosammalen osalta Suomen ympäristökeskuksen tutkija ja ryhmäpäällikkö Kimmo Syrjäsen avulla. Lahokaviosammalta esiintyvät kohteet merkittiin nauhoin ja gps-laitteella koordinaatein. Koira kykeni tunnistamaan ja ilmaisemaan lahokaviosammalen jokaisessa merkityssä havaintopisteessä. Lahokaviosammalta sisältäviä havaintopisteitä oli yhteensä 10.
Vuonna 2022 koulutusta jatketaan sokko- sekä tuplasokkotestein. Tällöin koira tutkii maastoalueen siten, että koiran ohjaajalla ei ole tietoa siitä, esiintyykö merkityillä kohteilla lahokaviosammalta. Lisäksi tehdään maastossa testi, jolloin kellään maastossa olevalla ei ole etukäteen tietoa lahokaviosammalen esiintymistä.
Näin varmistetaan, ettei ihmisen/ihmisten käytös vaikuta koiran kykyyn etsiä, tunnistaa ja ilmaista lahokaviosammalta. Sama alue kartoitetaan tämän jälkeen myös ihmisvoimin. Tällä tavoin koiran tekemiä löytöjä voidaan verrata ihmisen tekemiin löytöihin, jolloin havaintojen tarkkuutta ja luotettavuutta voidaan verrata.
Lisäksi verrataan kartoituksessa käytettävää aikaa vertaamalla ihmiskartoittajan kartoitukseen käyttämää aikaa koiran käyttämään kartoitusaikaan. Näin voidaan selvittää tuoko koiran käyttö ajallista tehokkuutta lahokaviosammalen (Buxbaumia viridis) kartoitukseen.
Artikkeli kirjoitettu Tanja Karpelan ja Karita Häkkisen raporttia lähdemateriaalina käyttäen.