Putikon paahdepaikkatutkimus

Jari, Irene ja Emma Räty lähtivät selvittämään Savonlinnan Punkaharjulla sijaitsevan Putikon kylän hyönteis- ja kasvilajistoa.

Vuokon Luonnonsuojelusäätiön tukeman tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa alueen potentiaali uhanalaisten ja taantuneiden lajien elinympäristönä, sekä samalla tutkia, uhkaako aluetta umpeen kasvaminen.

Putikon kylä on Savonlinnan Punkaharjulla. Se sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa melko lähellä Etelä-Karjalan rajaa. Putikon ilmastoon ja lajistoon vaikuttavat erityisesti suuret harjualueet ja järvet, lähinnä Puruvesi ja Pihlajavesi, mutta myös Laatokka. Myös ihmistoiminnalla on ollut suuri vaikutus Putikon lajiston kehittymiseen. Tutkimus keskittyi kahdelle ihmisen muokkaamalle alueelle, varsinaisesta käytöstä poistetulle urheilukentälle, sekä Putikon lakkautetun rautatieaseman ratapiha-alueelle.

Urheilukenttä

Urheilukentältä löytynyt merkittävin kovakuoriaislaji oli hietaseppä (Agrypnus murinus), joka on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut. Hietaseppiä havaittiin kentältä kuusi eri yksilöä. Kiitäjistä (Sphingidae) merkittävin havainto oli ruusuruohokiitäjä (Hemaris tityus), joka on uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettävä laji. Päiväperhosista (Papilionoidea) merkittävin oli ketokultasiipi (Lycaena hippothoe), joka on myös silmälläpidettävä laji.

Ruusuruohokiitäjä (Hemaris tityus). Kuva: Jari Räty

Tummakirjosiipi (Pyrgus alveus) oli tärkein havainto paksupääperhosista (Hesperioidea). Myös tummakirjosiipi on silmälläpidettävä laji. Kääriäisistä urheilukentältä havaittiin erittäin uhanalainen ahokätkökääriäinen (Cochylis hybridella), sekä silmälläpidettävä ruusuruohokätkökääriäinen (Aethes hartmanniana). Nivelkärsäkkäistä urheilukentältä löytyi erittäin uhanalainen kyyröslude (Pygolampis bidentata) ja silmälläpidettävä kaskas, palonaamiokas (Hephathus achilleae). Kentältä löytyi pihtipistiäislaji Anteon albidicolle, josta on aikaisemmin ollut vain yksi havainto itärajan tuntumasta, sekä sahapistiäislaji punajunki (Xiphydria prolongata), josta on aikaisemmin vain vanhoja löytöjä.

Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria). Kuva: Jari Räty

Alueen kannalta merkittävimmät kasvihavainnot olivat silmälläpidettävät lajit kartioakankaali (Ajuga pyramidalis) ja ketonoidanlukko (Botrychium lunaria). Myös purtojuurta (Succisa pratensis) löytyi paikoitellen.

Ratapiha-alue

Kovakuoriaisista mainitsemisen arvoinen havainto oli pikkukantohärkä (Platycerus caraboides), jota ei alueella ole juurikaan tavattu. Ratapiha-alueelta löydettiin myös useita luhtapirkkoja (Sospita vigintiguttata) ja muutamia lehtopirkkoja (Oenopia conglobata) talviseuloksista. Päiväperhosista merkittävin löytö oli virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis), joka kuuluu vaarantuneisiin lajeihin. Kääriäisitä löytyi ketopeilikääriäinen (Eucosma fulvana), joka on myös vaarantunut. Edellä mainittuja löytyi useita yksilöitä ketokaunokkikasvustoilta.

Valvontavalolle tuli kolme kertaa rantavälkekoi (Cosmopterix sibirica), josta on tehty Suomessa vain harvoja havaintoja. Yksi havainto tehtiin vaarantuneesta tummakeltanosulkasesta (Oxyptilus parvidactylus). Alueelta löytyi hyvä pistesiipikanta (Setina irrorella). Myös ratapiha-alueella havaittiin tummakirjosiipi ja ketokultasiipi. Kaksisiipisistä alueelta löytyi useita hedelmäkärpäslajeja, joista merkittävämpänä silmälläpidettävä Terellia ceratocera. Ratapiha-alueelta pistiäisistä merkittävin löytö oli herhiläinen (Vespa crabro).

Pistesiipi (Setina irrorella). Kuva: Jari Räty

Ratapiha-alueella kasvoivat runsaana kangasajuruoho (Thymus serpyllum), ketokaunokki(Centaurea scabiosa), pietaryrtti (Tanacetum vulgare), harmio (Berteroa incana), ketoneilikka (Dianthus deltoides), mäkitervakko (Viscaria vulgaris), maitohorsma (Chamaenerion angustifolium), siankärsämö (Achillea millefolium) sekä monet keltanokasvit (voikeltanot Pilosella ja ukonkeltanot Hieracium).

Paikoitellen ratapihalla kasvoivat myös runsaana niittynätkelmä (Lathyrus pratensis) ja hiirenvirna (Vicia cracca). Vieraslaji komealupiini (Lupinus polyphyllus) valtaa aluetta uhkaavasti. Alueella kasvoi paikoitellen myös kissankäpälää. Näiden lisäksi alueella kasvoi sianpuolukkaa (Arctostaphylos uva-ursi) ja kanervaa (Calluna vulgaris). Alueelta löytyi myös silmälläpidettävät lajit ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) sekä ketonoidanlukko. Ratapiha-alueella oli myös kuivia ja karuja, kasvittomia alueita.

Piha-alue

Kahden varsinaisen paahdealueen lisäksi niiden välissä olevalta piha-alueelta havaittiin runsaasti erilaisia hyönteisiä, niin paahdepaikkojen kuin muidenkin elinympäristöjen lajeja. Yöperhosista merkittävin piha-alueelta löytynyt perhoshavainto oli asterikaapuyökkönen (Cucullia asteris). Asterikaapuyökkösestä ei tiedettävästi ole tehty Savonlinnan alueelta aikeisempia havaintoja. Valvontavalolle tuli kaksi kertaa myös rantavälkekoi. Valolle tuli paljon sulkaperhosia, jotka viihtyvät kuivilla ja/tai paahteisilla paikoilla, kuten huopakeltanosulkanen (Oxyptilus pilosellae). Piha-alueella havaittiin myös yksi purtojuurikätkökääriäinen (Cochylis flaviciliana), joka on silmälläpidettävä laji.

Yhteenveto

Tutkimusalueiden havainnot osoittivat, että alueilla elää paahdepaikkoihin tai sen kaltaisiin alueisiin erikoistuneita kasvi- ja hyönteislajeja. Elinvoimaisiksi luokiteltujen lajien lisäksi tavattiin useita silmälläpidettäviä ja uhanalaisia lajeja. Nämä ovat lajeja, joiden uhanalaisuuteen johtaneita syitä ovat yleensä avoimien alueiden sulkeutuminen.

Pikkukantohärkä (Platycerus caraboides). Kuva: Jari Räty

Tutkimusalueiden havainnot osoittavat siis, että alueet ovat tärkeitä paahdepaikkalajien elinympäristöjä ja tärkeitä paikkoja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Yleisesti havainnot osoittivat myös, että Putikon alueella on runsas perhoslajisto. Vanhasta urheilukentästä kilometrin säteellä havaittiin huhti-lokakuun aikana 790 perhoslajia.

Havaintojen perusteella urheilukentän hoitotoimenpiteitä, kuten kevät- ja syysniittoja, kannattaisi jatkaa uhanalaisten lajien elinympäristön turvaamiseksi. Tulevaisuudessa aiotaan selvittää, voiko urheilukentän alueelle hakea suojelua edellä mainittujen havaintojen pohjalta.

Ratapiha-alueen havaintojen perusteella on tärkeää vaalia alueen erityislaatuista kasvi- ja hyönteislajistoa riittävillä hoitotoimenpiteillä, kuten poistamalla alueelta komealupiinia ja vesakkoa umpeen kasvamisen ehkäisemiseksi. Tulevaisuuden hoitotoimenpiteistä aiotaan olla yhteydessä Ratahallintokeskukseen.

Tutkimusta auttoivat monet asiantuntijat. Ristikkokeltavadeista saadut hyönteiset lähetettiin pistiäistyöryhmälle, ja lajit määritteli Guy Söderman. Avustamassa olivat myös tutkimusjohtaja Kimmo Saarinen sekä tutkija Juha Jantunen Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista. Tunnistusapua saatiin Facebookin Suomen Perhoset-, Suomen Pikkuperhoset- sekä Suomen Ötökät-ryhmistä.

Paahdepaikkojen puolesta

Vuokon Luonnonsuojelusäätiö tukee mielellään hankkeita kuten Putikon paahdepaikkatutkimus 2020.

Hankkeessa on tutkittu uhanalaista ympäristötyyppiä riittävällä asiantuntemuksella. Havainnoinnilla on osoitettu alueen monimuotoisen ja uhanalaisen lajiston arvokkuus. Johtopäätöksenä on ehdotuksia toimenpiteiksi alueiden hoitamiseksi ja uhanalaisen lajiston turvaamiseksi. Myös alueiden suojelua ollaan pohtimassa.